Vapaa markkinatalous ja joulupukki

“Vapaa markkinatalous” on oman aikamme vaarallisin kummitus. Se tekee enemmän tuhoa kuin kaikki muut kuvitellut olennot yhteensä (Joulupukki, näkki, Jumala, paratiisissa odottavat neitsyet, suora demokratia eli “kansan tahto” jne). Olen kasvavan hämmästyksen vallassa seurannut, kuinka jopa akateemisen koulutuksen saanut oppisääty tyytyy kulkeutumaan ajopuun tapaan vapaiden markkinoiden pyörteissä. Näin siitä huolimatta, että valtaosa älymystöstä, jolla viittaan juuri opillista sivistystä saaneisiin, suhtautuu “kriittisesti” uusliberalismiin. Termi ansaitsee tulla sijoitetuksi sitaattimerkkien sisään, sillä akateemisen väen kriittisyys jää joko ilmiöpinnan satunnaisilmiöiden kuvailuksi tai romanttiseksi vallankumoushaaveiluksi. Älymystön kyvyttömyys tarkastella vapaata markkinataloutta sellaisena kuin se on, satuolentona, näkyy parhaiten siinä, että sekundaariälymystön ylläpitämä joukkotiedotus ei ole kyennyt ilmiötä analysoimaan saati löytämään vaihtoehtoisia tapoja toimia.

Nämä kaikki ovat mielikuvitusolentoja.

"Vapaa markkinatalous" on tietynlaisen ideologian kiteytys. Käyttötavaltaan se muistuttaa termejä "arjalainen rotu", "luokkataistelu", "kansan tahto", "kansallinen etu", "itsekäs geeni" tai "(yleispätevät) ihmisoikeudet". Nämä kaikki pitävät sisällään ajatuksen, että on olemassa jokin ikuinen ja siten muuttumaton kiintopiste, jonka varaan rationaalinen yhteiskuntajärjestys ja päätöksenteko voidaan rakentaa. Johtopäätösten rationaalisuus edellyttää kuitenkin tietynlaisen ideologisen lähtökohdan hyväksymistä.

Ikuisilla totuuksilla on sellainen ikävä seuraamus, että niihin uskovien ei tarvitse käydä vuoropuhelua ei-uskovaisten kanssa. Päätöksiä voidaan tehdä omaa ideologiaan tukeutuen. Tämä rapauttaa demokraattista järjestelmää. Samalla tapaa kuin muinaisen ihmisen ei tarvinnut perustella sitä, että aurinko liikkuu ja maapallo pysyy paikallaan, yhtä vähän tarvitsee vapaaseen markkinatalouteen uskovan perustella sitä, miksi yhteiskunnan on pidettävä näppinsä erossa markkinoista.

Kokoomus on levittänyt iskulausetta "vastuullinen vapaus". Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, ettei köyhillä ole lupa heittäytyä siipeilijäksi ja toisten elätettäväksi. Ihmisten on oltava vapaita, mutta heidän pitää tienata itse oma leipänsä. Itseäni moinen itsetyytyväisyys sylettää.  Jumankekka, miksi "vapaan markkinatalouden" toimijoilta ei edellytetä vastuuta? Tässä on koko ongelman ydin: kokoomuslaisesti ymmärretty "vapaa markkinatalous" saattaa vastuuseen kaikki ne, jotka joutuvat markkinavoimien rusentamiseksi. Sen sijaan itse markkinavoimat saavat synninpäästön. Markkinat on kuin järjetön eläin, jota ei voi syyttää sen aiheuttamista vahingoista.

Vapailla markkinoilla joillakin on omat erivapautensa.

 

Mitä tässä voisi tehdä? Suosittelen turvautumista kansanvaltaan! Jokin poliittinen ryhmittymä voisi nostaa asian pöydälle ja esittää toimintamallin, jolla suuryritykset saadaan palautettua järkevien olentojen joukkoon. Julkisuudessa voi esimerkiksi esittää kysymyksen, miksi kemianteollisuudessa on voimassa käänteinen todistustaakka, jolloin vasta täysin pitävä näyttö tuotteen vahingollisuudesta riittää molekyylin valmistamisen ja myynnin kieltämiseen. Asetelma on nurinkurinen, sillä nykyjuridiikan mukaan aineesta tulee vaarallinen vasta silloin, kun pitävä näyttö on saatu. Niinpä teollisuus voi olla lähes varma, ettei se koskaan joudu vastaamaan aiheuttamistaan vahingoista, sillä onhan se toiminut "tuolloisten säädösten ja määräysten mukaisesti".

Mikä on tämän jutun pointti? No se, että koskapa sen enempää teollisuus kuin tiedeyhteisökään ei joko halua tai kykene ehkäisemään "vapaan markkinatalouden" tuottamia uhkia, todellinen vastuu jää poliittisille päättäjille. Samalla on tehtävä selväksi, etteivät markkinat kykene säätelemään itseään. Toiminnan eettisyys on pettävällä pohjalla, jos päätavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon jaettavaa osakkeenomistajille.

 

Joskus poliittinen päättäjäkin voi olla jäävi...

 

Tässä on nyt yksi huomionarvoinen esimerkki, mihin vapaan markkinatalouden oppi johtaa. Ympäristön kemikalisoituminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Kokemus on osoittanut, kuinka vaikeaa on etukäteen sanoa, millaisia vaikutuksia elävään luontoon yksittäisellä kemikaalilla voi olla.  Kun tuote on saatu markkinoille, ongelmien toteennäyttäminen tuntuu  olevan vieläkin vaikeampaa. Tupakkaoikeudenkäynnit ovat osoittaneet, että teollisuus voi vuosikymmenestä toiseen vähätellä kiistattomia näyttöjä tuotteidensa vaarallisuudesta. Tiedeyhteisö ei voi asialle mitään, sillä osa tieteentekijöistä on valmis tekemään kaikkensa kyseenalaistaakseen tieteellisen evidenssin. On järkyttävää huomata, kuinka pienellä panostuksella teollisuus pystyy muuttamaan vakavan itseaiheutetun uhan osaksi normaalia tieteellistä juupas-eipäs-jupinaa.

Comments are closed.