Äänikynnys sapettaa…

Helmi-maaliskuun vaihteessa vuonna 2011 hallitus päätyi vaalilainuudistuksessa todelliseen nahkapäätökseen. Suuret puolueet hyväksyivät vaalipiirirajat ylittävän ääntentasauksen, mutta hintana oli kolmen prosentin äänikynnys. Jos tuollainen systeemi olisi ollut voimassa vuonna 1983, Ville Komsi ja Kalle Könkkölä olisivat jääneet valitsematta eduskuntaan. Asiasta keskusteltiin kiivaasti verkossa. Muuan kirjoittaja totesi – sinällään aivan oikein – että nykyjärjestelmässä äänikynnys nousi moninkertaiseksi. Etelä-Savossa se on 14%, Pohjois-Karjalassa 12% ja Keski-Suomessa 8%. Näihin verrattuna kolmen prosentin valtakunnallinen äänikynnys oli huomattava edistysaskel. Vastasin tähän seuraavasti:

Valtakunnallisessa keskustelussa epäreiluus-argumentti on jäänyt taka-alalle. Niin pitääkin jäädä, sillä asia puitiin jo viime vaalien jälkeen. Nyt pitäisi puhua siitä, miten tuo ongelma on tarkoitus ratkaista. Tässä vaiheessa ainut asia, joka nousee aidosti esiin, on 3 %:n kannatuskynnys. Tämä on se asia, josta tässä tilanteessa puhutaan, ja josta mielestäni myös pitääkin puhua. No puhutaanko? Ei tietenkään, sen sijaan toistellaan, että mitä te oikein siitä 3 %:sta jankutatte, onhan nyt saavutettu ratkaisu sentään roima parannus entiseen nähden.

Sanon tämän hyvin painokkaasti: Nyt ei ole kyse siitä, onko voimassa oleva vaalilaki reilu vai ei. Tällä hetkellä julkista keskustelua käydään siitä, tarvitaanko 3 %:n kannatuskynnystä vai ei.

Itselleni Vihreiden kanta on täysin selvä: kynnys on tarpeeton tai vähintäänkin aivan liian korkea (olisiko 1,5 % riittävä, ihan vain historiallisista syistä?). Toivoisin, että tämä tuotaisiin selvästi esiin myös julkisissa puheenvuoroissa. Tästähän nimittäin on tarkkaan ottaen kysymys. – Hallitus on päätynyt kannattamaan vaaliuudistuksen toimeenpanoa, mikä on todella hienoa. Päätökseen liittyy 3 %:n kannatuskynnys, jonka Vihreiden edustajana voin tässä vaiheessa hyväksyä. Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin todeta, että itse pidän lopullisena tavoitteena äänikynnyksen alentamista 1,5 %:iin.

Kansanvallan fundamentalistikannattajana aion toistaa tuota aina kuin vain mahdollista. Kantani johtuu siitä, että olen ymmärtänyt väärin demokratian perusperiaatteen. Mielestäni kyse on tasavertaisen neuvotteluaseman takaamisesta, joskin enemmistö vie kuitenkin lopulta kaiken. No, Vihreät ovat ottaneet neuvonpitoon osaa ja saavuttaneet siinä mielestäni mahtavan voiton. Lakia on ryhdytty lopultakin uudistamaan. Kyse on kuitenkin kompromissista ja hyvä niin.

Harmittaa niin vietävästi, kun valtansa vakiinnuttaneet puolueet yrittävät viimeiseen asti lujittaa omia asemiaan. Asia on harvinaisen yksinkertainen: sitä joko on kansanvallan kannattaja tai sitten ei.

Comments are closed.