Mitä voimme oppia hirmuliskoilta?
Kauan sitten dinosaurukset olivat maapallon hallitseva eläinryhmä – mutta eivätpä ole enää. Reilut sata miljoonaa vuotta jatkuneen valtakauden päätti elinympäristön muutos, joka käynnistyi ilmeisesti asteroidin törmäyksestä.
Ihmisen valtakausi on kestänyt korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia vuosia. Tässä ajassa olemme kehittyneet surkeasta karvattomasta rääpäleestä maanpiirin kiistattomaksi valtiaaksi. Lajimme poikkeuksellisesta oppivaisuudesta kertoo se, että halutessamme pystymme hävittämään myös itse itsemme.
Jos asioiden annetaan edetä omalla painollaan, jos ihmiskunnan tulevaisuus jätetään markkinoiden varaan, tuhomme on varma. Itsekäs oman edun tavoittelu kieltäytyy näkemästä mahdollisia uhkia, varsinkin jos niihin reagoiminen edellyttää omiin etuisuuksiin kajoamista. Onneksi on kuitenkin olemassa vastavoima, nimittäin kansanvaltainen päätöksentekojärjestelmä. Tämän päätehtävä on määrittää, mitä on yleinen etu ja kuinka sitä voidaan edistää.
Hirmuliskoilta voimme oppia sen, että ylivertaisetkaan kyvyt eivät välttämättä suojaa täydelliseltä tuholta. Omana aikanamme yhteisen päätöksenteon tärkein tehtävä on estää ihmislajin itsemurha. Tämä on kattoperiaate, johon kaikki muu on suhteutettava.
Kaikki tältä sivustolta löytyvä on tuohon kattoperiaatteeseen suhteutettu.
