taipaleeni suomalaisuuteen
minä ja Suomi – 27. syyskuuta 2008
Saavuin ensimmäisen kerran Suomeen kesäkuun 27. päivänä vuonna 1992 Ruotsin laivalla Turkuun. Vanhemmat vuokrasivat mökin Sammallammilta (Vilppula) ja ihastuin Suomen luontoon ja ”koskemattomuuteen” (toki nyt tiedän, että vain 2 % metsästä on aarnialuetta). Olin Suomen ”lumoissa” ja lupasin itselleni, että palaisin uudestaan tänne suvesta nautiskelemaan. Vuonna 1993 kesän pilasi asepalvelus ja Suomen reissu jäi toteuttamatta. Seuraavana vuonna (1994) kaverin kanssa vuokrasimme mökin Nummi-Pusulasta ja pääsimme tutustumaan Uudenmaan ”erämaahan”. Seuraavina kahtena kesänä (1995–1996) saavuin yksin lomailemaan ympäri maata. Pääsiäisenä v. 1996 pääsin vihdoin myös Lappiin. Olin voittanut viikonmittaisen reissun safareineen Rovaniemelle. Vuonna 1997 tulin Suomeen petraamaan suomen kielen taitojani Helsingin kesäyliopistoon ja sain viettää koko upean ja mahtavan kesän eli 3 kuukautta Helsingin Kannelmäessä. Sinä vuonna pääsin käymään silloisen tyttökaverin luona myös syysloman aikana. Vuonna 1998 päätin taas tulla kiertelemään maata yksin autolla Sveitsistä. Seuraavana vuonna tulin sen sijaan lentäen Helsinkiin ja vuokra-autolla Utsjoelle asti. Tämän jälkeen upseerikoulu kutsui minut takaisin Sveitsiin marraskuuhun 1999 saakka. Armeijan päätyttyä ja valmistuttuani Freiburgin yliopistosta maantieteen maisteriksi vuonna 1999 päätin muuttaa Suomeen (Kannelmäkeen) 25.12.1999. 1990-luvun aikana (eli ennen muuttoani) olen saanut tutustua monenlaisiin suomalaisiin, solmia ystävyyssuhteita, perehtyä Suomen historiaan, yhteiskuntaan, musiikkiin (ysäridiskoon) sekä lätkäkulttuuriin, seurata Esko Ahon ja Lipposen ensimmäisen hallituksen edesottamuksia ja pikkuhiljaa suomalaistua. Pysyväluonteiseksi asumisaikani katsotaan alkaneen vasta lokakuussa 2002, vaikka olen asunut lähes poistumatta Oulusta (B-oleskeluluvalla) Suomessa jo syyskuusta 2000. Vuonna 2002 oleskelulupakäytäntö poistui Sveitsin kansalaisilta ja sain, kuten muut EU:n kansalaiset, oikeuden asua ja työskennellä vapaasti Suomessa.
Muutettuani Suomeen olin siis maahanmuuttanut henkilö (enkä maahanmuuttaja), joka pystyi asioimaan kaikissa virastoissa suomen kielellä, joka ”rupesi” seuraamaan ”salkkareita”, jonka postiluukusta kolahti jo joka päivä Hesari ja jolla oli kasapäin suomalaisia kavereita. Toisin sanoen en koe asuneeni missään vaiheessa Suomessa maahanmuuttajana. Maahanmuuttajalla viitataan henkilöön, jolle uuden maan kielimaisema ja tapakulttuuri ovat outoja ja joka elää yleensä englannin kielen varassa valtaväestön arkielämän ulkopuolella sekä tämän arkitapahtumia ja ”rituaaleja” tiedostamatta. Eli hän on henkilö, joka joutuu tuskailemaan usein hankalan ja vaivalloisen sopeutumisen parissa. Tällaista en ole onneksi koskaan joutunut kokemaan asuessani Suomessa. Muutettuani tänne Suomen kansalaisuus on ollut minulle luonnollinen vaihtoehto ja tavoite alusta asti, sillä koen kansalaisaktiivisuuden (äänestämisen kautta) tärkeänä velvollisuutena, jota toisen maan kansalaisuus esti minua täyttämästä. Toukokuun alussa (2008) olen vihdoin saanut Suomen kansalaisuuden (olen kaksoiskansalainen) ja tullut ”pysyväksi osaksi” tätä maata, jossa olen vieraillut ja asunut jo yli 16 vuotta eli lähes puolet elämästäni.
”Maahanmuuttaneena” henkilönä, maantieteilijänä ja nykyään suomalaisena olen saanut tarkkailla tämän maan kehitystä jo yli 16 vuoden ajan. Oulu on ollut elinympäristöni ja rakas kotikuntani jo 8 vuotta. Nämä ovat ensimmäiset vaalini Suomessa. Olen ylpeä ”tullista tullut” oululainen ja haluan edistää kokemuksellani kotikuntalaiseni hyvinvointia.