Suomessa on syvään juurtunut, sukupolvelta toiselle kulkeva väkivallan perintö. Erityisen yleistä on naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Joka väkivallanteko jättää pysyvän vaikutuksen, se ilmenee monenlaisena psyykkisenä oirehtimisena ja pahoinvointina. Kun lapset todistavat väkivallan tekoja, se ruokkii väkivaltaisuutta. Lähisuhdeväkivaltaa pidetään edelleen Suomessakin “yksityisenä” ja “häpeällisenä” asiana, joka salataan. On aika murtaa väärä miehinen malli. Joka kuntaan tulee saada toimiva väkivallan vastainen ohjelma.
Kaikkinainen esteettömyys on jokaisen etu!
Rakennusten ja julkisten ulkotilojen esteettömyyteen panostetaan ja tilanne onkin kehittynyt parempaan suuntaan. Seuraavaksi on aika tarttua myös sosiaaliseen esteettömyyteen. Yhteiskunnan sosiaaliset rakenteet on uusittava sellaisiksi, ettei sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, vammaisuus tai ihon väri luo esteitä sosiaaliseen kanssakäymiseen, asiointiin, osallistumiseen yhteiskunnan toimintaan tai työuralla etenemiseen.
Suomi kuuluu muillekin kuin suomalaisille
Maahanmuuttajiemme vastaanottomäärät olisi saatava mahdollisimman nopeasti pohjoismaiselle tasolle, josta Suomi on jäänyt murheellisen paljon jälkeen. Muuttajat ovat paitsi työvoimaa, myös inhimillisiä, sosiaalisia kontakteja kaipaavia ihmisiä. Avain menestykseen uudessa kotimaassa on hyvä suomen kielen taito. Haluaisimme nähdä kielitaitoisten muuttajien myös toimivan koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Lääkärin pitää saada muitakin kuin lähihoitajan töitä!
Uusi nimeämiskulttuuri
Kunnissa nimetään paljon luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita. Tärkeä edistysaskel oli, kun luottamushenkilöpaikat sukupuolikiintiöitiin. Kuitenkin naisten osuus vaikkapa kunnanjohtajissa ja luottamuselinten puheenjohtajissa on yhä pieni. Puolueisiin sitoutumattomat, joita valtaosa kansalaisista on, kokevat myös syrjintää: heitä on kuntien johtavissa viranhaltijoissa kohtuuttoman vähän. On määrätietoisesti pyrittävä sukupuolten tasavahvaan osuuteen kuntien ylimmissä luottamus- ja virkamiespaikoissa sekä siihen, että johtavien virkamiesten valinnassa asiantuntemus painaa puoluekirjaa enemmän.
Luonto voi pahoin. Moni meistä voi pahoin. Toisinkin voisi olla.
Olen luvannut olla ensimmäistä kertaa mukana kuntavaaleissa.
Jos muistat minut eduskuntavaaleista 2007, en ole siitä paljoa muuttunut. Olisiko pitänyt?
Ehdokasnumerossakaan ei ole tapahtunut suurta muutosta. Pitää yrittää unohtaa viime kerran numero 70 ja korvata se numerolla
72
Maailma on kuitenkin muuttunut. On käynyt yhä ilmeisemmäksi, että se, mitä olen esittänyt ihmisten ja luonnon pahoinvoinnista, on valitettavan totta. Tehokkuusajattelu ja kilpailun kiristäminen vievät ehkä kohti aineellista kukoistusta, mutteivät kohti suomalaista onnelaa.
Tiivistetään se vielä näin: Meidän on oltava valmiita luopumaan jostain, mitä mieli tekisi, mutta mitä välttämättä emme tarvitse. Ja meidän on turvattava, että ihmiset saavat sen, mitä he todella tarvitsevat.
Silloin ollaan ihmisiksi.
Tässä keskeisimmät vaaliteemani: Tasa-arvo, aina: liian monet joutuvat pinnistelemään pysyäkseen mukana. Kuopiosta kansainvälinen, monivärinen, moniarvoinen keskus: haetaan mainetta suvaitsevana ja erilaisuutta arvostavana kaupunkina, jonne uuden on helppo tulla. Huomio niihin, joilla ei mene hyvin: huolehditaan erityisesti niistä, jotka eivät ole sosiaalisesti tai psyykkisesti vahvoilla.