Pauliina Juntunen

VARHAISKASVATUS, OPETUS JA KOULUTUS LAIN VAATIMALLE TASOLLE

Koulu- ja päiväkotipaikkoja riittävästi. Opettajien työssä jaksamiseen panostettava nykyistä enemmän. Oikea-aikaista erityistukea sitä tarvitseville lapsille ja nuorille sekä erityisesti siirtymävaiheisiin. Oikeus oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Ensimmäisen vieraan kielen valikoimaa laajennettava. Kaikille terveellinen ja turvallinen hoito- ja koulupäivä. Koulussa opitaan myös yhteisöllisyyttä, suvaitsevaisuutta ja toisten arvostamista. Kouluissa annettavan ympäristökasvatuksen määrää ja laatua lisättävä.

Suurena haasteena näen Kirkkonummella laadukkaan opetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämisen kaiken ikäisille, sillä jo nyt opetustilat ja hoitopaikat lähes kaikkialla kunnassa ovat riittämättömät. Kunta on reilusti muuttovoittoinen, joten lapsia tulee koko ajan lisää. Silti kaikille pitää järjestyä päivähoito- ja/tai koulupaikka. Ryhmäkoot etenkin suomenkielisissä kouluissa ovat jo paisuneet liian suuriksi. Tämä vaikuttaa yleensä työrauhaan ja siihen, missä määrin yksittäinen oppilas voi saada opettajaltaan tukea oppimiseen. Ryhmäkokoja tulee voida pienentää. Suomen- ja ruotsinkielinen koulutus tulee olla yhtä laadukasta.

Kouluissa pitää olla mahdollisuus tarjota oikea-aikaista erityistukea sitä tarvitseville lapsille ja nuorille. Tukea pitää tarjota myös siirtymävaiheissa. On aivan selvää, että kaikki oppilaat tasapäistävässä peruskoulussa eivät kaikki ole tasapäisiä. Joskus kärpäsestä voi tulla härkänen, jos oppilas ei saa tarvitsemaansa tilapäistä tukea. Oppimishalu ei helposti syty uudelleen, kun se on kerran sammunut.

Ahtaassa ja ylisuuressa koulussa oppilaiden turvallisuus kuin terveellisyyskin on vakavasti uhattuna. Jos koulut olisivat työpaikkoja, olisivat työsuojelutarkastajat jo aikoja sitten sulkeneet joidenkin koulujen ovia mm. ylikuormituksesta johtuvien huonojen työolojen vuoksi. Myös opettajien työssä jaksamiseen tulee panostaa voimakkaasti. Kirkkonummen opettajien työtyytyväisyyttä- sekä työssäjaksamista tulee kartoittaa. Samalla tulee kartoittaa, millä tavoin opettajat itse haluaisivat työtään ja työympäristöään, ylisuuret oppilasmäärät mukaanlukien, kehittää. Työhönsä sitoutuu opettaja, joka tuntee pystyvänsä vaikuttamaan työpäiväänsä. Pysyvyydessä, niin luokkatovereiden kuin opettajan, rakentuvat turvalliset rutiinit ja opppimisympäristö, jossa ei ole ulkoapäin tulevaa, ylimääräistä sopeutumisstressiä.

Kun puhutaan koulutyön kehittämisestä, toivoisin, että aloitettaisiin oleellisimmasta. Että kaikki oppilaat voisivat käydä omaa lähikouluaan, että siellä olisi kaikille riittävästi tilaa, luokkaa opettaisivat pätevät ja motivoituneet opettajat, opettajilla olisi vaikeissa tilanteissa  konsultointimahdollisuus, erityistä tukea tarvitsevat oppilaat saisivat sitä nopeasti ja riittävästi, että ketään ei kiusattaisi jne. Vasta näiden lakisääteisten asioiden kuntoon laittamisen jälkeen lähtisin toivomaan terveellistä välipalaa, monipuolisia kielivalintamahdollisuuksia, luomuruokaa, ympäristökasvatusta jne.

Arkisten asioiden, vaatimusten ja tehokkuusajattelun vastapainona tulee voida toteuttaa luovuutta ja itseilmaisua. Taiteen tekemisessä ei voi olla virheitä, siinä ei voi epäonnistua. Rajattomuus, esteettömyys ja estetiikka ovat ulottuvuuksia, jotka ovat mahdollista saavuttaa. Tekeminen tuottaa onnistumisen iloa ja nautintoa. Kunnastamme tulee löytyä tilat ja mahdollisuudet niin näyttelemiseen, kirjoittamiseen lausumiseen kuin teatterin ja musiikin tekoon, käsityöharrastuksiin, monipuoliseen liikuntaan ja laajaan kuvataidevalikoimaan.

Kulttuuriin tarkoitetut valtionosuudet tulee kunnassa käyttää kulttuuriin. Lisääkin voi kunnan kukkaroista laittaa, sillä satsaus kulttuuriin ja taiteen tekemiseen ovoi toimia ennaltaehkäisevänä tai jopa kuntouttavana tukimuotona elämän ahdingoissa (ero, suru, työttömyys, stressi…). Elämä pitää saada kokea ja tuntea – ei vain elää.

Taidenäyttelyn tarjosivat Miikkula, Muusa ja Matilda Hämäläinen.

Ruotsi äidinkielenä on arvokas ja se tulee pystyä säilyttää. Ruotsinkieliset kyläkoulut ovat resursseja, jotka tukevat tätä arvoa. Kyläkoulut tulee säilyttää lähikouluina, mutta samalla kehittää koulujen opetustoimintaa. Valtakunnallisesti on todettu, että ruotsinkielisiä päteviä opettajia on liian vähän. Myöskään oppimateriaali ei ole yltänyt laadultaan ja ajankohtaisuudeltaan samoihin kuin suomenkielinen vastaava. Näiden asioiden ratkaisemiseksi tulisi ponnistella sen sijaan, että kuvitellaan oppilaiden yhdistelemisen omiin tehoryhmiin olevan avain pedagogiseen kehitykseen. Opetusta tulisi kehittää muutoin kuin pienten koululaisten koulumatkaa lisäämällä.

Ruotsinkielisiä hoitopaikkoja, niin aamu- kuin iltapäivä että päivähoito- sekä esikoulu-, ei riitä Pohjois-Kirkkonummella kaikille halukkaille. Ratkaisua tulisi etsiä vajaakäytössä olevista kyläkoulurakennuksista kuitenkaan koulun omaa toimintaa vaarantamatta. Rakennusten fyysinen kunto alkaa olla myös monilta osin arveluttava, joten samassa yhteydessä, kun rakennuksia saneerataan terveys- ja turvallisuusvaatimukset täyttäviksi, niin samalla olisi oiva tilaisuus tehdä asianmukaiset tilat varhaiskasvatukselle.

Yhteiskunnan hyvinvoinnin myötä on tullut pahoinvointi: turvallisuudesta huolimatta on syntynyt uusia pelonaiheita ja terveyttä uhkaavia tekijöitä, vitamiinipuutosten sijaan aikuisen ja isän puutostauti, ylipaino, epäterveellinen ravinto. Havaitut sairaudet ovat erilaisia kuin ennen: masennusta, ahdistusta, päänsärkyä, oppimis- ja unihäiriöitä, käytös- ja syömishäiriöitä, abortteja – eikä näitä vaivoja hoideta kouluterveydenhoitajan vastaanotolla. Terveydenhoitajan sijaan kouluille ovat tulleet erityisopettajat, psykologit, koulukuraattorit. Poliisia ja vartijaakin on mietitty. Myös vuosikymmeniä rakennettu kouluterveydenhuolto on romuttunut. Kouluterveydenhoitaja – ja lääkäri tunsivat aikaisemmin lapsen parhaassa tapauksessa ekaluokkalaisesta ylioppilaaksi.

Kouluterveydenhuolto ja muu ennaltaehkäisevä terveydenhuolto pitää järjestää riittävän vahvaksi verkoksi, jotta putoamisen mahdollistavia reikiä ei ole. Lapsiperheiden tulee päästä neuvolaan. Vanhusten turvallista kotona asumista on tuettava kotisairaanhoidon, kuntoutuksen, kodinhoidon avulla niin kauan, kun vanhus sitä itse haluaa ja se on toimintakyvyn kannalta mahdollista.

Kirkkonummen ollessa maantieteellisesti suuri, tulisi esim. päivystysluonteiset terveyspalvelut voida saada siitä terveyskeskuksesta tai sairaalasta, jonka lähellä asuu. Siihen pitäisi olla optio, jota voi halutessaan käyttää. Terveyttä kaikille vuoteen 2015 ohjelma velvoittaa myös Kirkkonummea. Tätä ohjelmaa tulisi tarkastella määräajoin, jotta voidaan todeta, onko kotikuntamme terveydenhuolto kehittynyt tavoiteohjelman suuntaisesti.

Tässä ne ovat ne parhaat omien asioidensa tietäjät ja asiantuntijat – jos heitä kuultaisiin!

Kuten kotisivuillani oleva Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulu osoittaa olen 100-prsenttisesti sitoutunut osaltani toimimaan ja valvomaan, että mm. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman 2007 – 2011 tavoitteisiin pyritään myös Kirkkonummella. Mielestäni kaikki lapset ansaitsevat parasta. Lapsuus on suurten mahdollisuuksien aikaa, jonka satoa korjataan koko loppuelämä. Siksi on tärkeää, että päätökset tehdään lasten ja nuorten etua ajatellen.

Ehdoton paikka sydämessäni on erityislapsille eli niille, joille arki on monin tavoin haastavampaa kuin muille. Erityislasten perheissä tehdään kovaa ja väsyttävää työtä lapsen kanssa. Siitä syystä kunnallisten peruspalveluiden, kuten lapsen päivähoito, opetus, koulutus, kuntoutus ja terveydenhuolto, julkinen liikenne, kulkureittien ja rakennusten suunnittelu tulisi toteuttaa perhettä ja lasta optimaalisesti tukien. Perheen vähäisiä voimia ei pitäisi joutua käyttämään byrokratian kanssa taisteluun, vaan ne pitäisi voida suunnata omalle perheelleen.

PÄIVÄKODISSA

”Tänään Annun fysiatrinen palo oli viety varastoon

– pois tieltä ja silmistä – vieraita kun oli tulossa.

Mistähän löytyisi se varasto, johon voisi viedä Annun

– pois tieltä ja katseilta – piiloon kysymyksiltä.”

                                                           (Sirpa Lammi)

ODOTTAMINEN

”Olet odottamisen ylioppilas.

Odotat kuljetusta kouluun, kuljetusta kotiin, pääsyä harjoitusasuntolaan,

asuntolasta kotiin, odotat kurssia, leiriä, tilapäispaikkaa ja taas odotat kotiin.

Uskallat odottaa omaa asuntoakin.

Sinun täytyykin olla vajaamielinen kestääksesi tämän.”

                                                                                  (Kaarina Johansson)