Eilen vietettiin Hiidenveden talviriehaa Nummelan lentokentällä. Aurinkoinen kevätsää suosi hiihtäjiä, luistelijoita ja hevoskyydillä kulkeneita. Makkara paistui ja maistui. Tusina Karkkilan, Lohjan ja Vihdin kansanedustajaehdokkaita oli saatu kasaan leikkimieliseen vaalipaneeliin. Meitä vihreitä oli kaksi, karkkilalainen Anu Frosterus ja minä. Melko tasaisen kisan voitti vihtiläinen Eerikki Viljanen, joka kertoi omalta osaltaan auttavansa Hiidenvettä kalastamalla “roskakalaa”. Itse en valitettavasti veneile tai kalasta sen enempää Hiidenvedellä kuin Lohjanjärvelläkään, sillä vietän kesälomani yleensä Itä-Suomessa Kermajärven äärellä ja kesäviikonloput Siuntion maisemissa pienen mutapohjaisen lammen rannalla.
Vesistöjemme kunto askarruttaa joka tapauksessa mieltäni, ja olen iloinen kaikesta siitä työstä, mitä vesistöjemme parantamiseksi tehdään. Ongelmana on monin paikoin maassamme se, että vesistömme ovat hyvin matalia. Rehevöityminen tapahtuu nopeasti ja ilmastonmuutos talvisine sateineen lisää sitä voimakkasti. Valuma-alueita hoidetaan vähentämällä vesistökuormitusta mm. rakentamalla suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja sekä kehittämällä haja-asutusalueen jätevesihuoltoa. Taajamien hulevesien käsittely on erittäin tärkeätä, ja vesiensuojelu onkin saatava osaksi maankäyttöä ja kaavoitusta jo suunnitteluvaiheessa. Hiidenveden ja Lohjanjärven vedet laskevat lopulta Suomenlahteen, ja Itämeren puhdistamiseksi jokainen rannan kivi on käännettävä. Se, että pahin Itämeren rehevöittäjä on naapurimaamme, ei poista Suomen vastuuta Itämeren tilasta.