Terveisiä Sastamalasta

Kesällä tulee harrastettua kotimaan matkailua, niin nytkin. Katselin keväällä tv:stä dokumenttia, jossa kerrottiin keskiaikaisen Tyrvään Pyhän Olavin kirkon korjausurakasta. Siltä istumalta päätin, että kirkko on nähtävä omin silmin. Täytyy sanoa, että reissu kannatti. On aivan eri asia nähdä uudenkarhea sisustus ja uskomattoman kauniit maalaukset paikan päällä kuin tv:n välityksellä.

Kirkkohan tuhopoltettiin vuonna 1997 vain kolme viikkoa sen jälkeen, kun talkoolaiset olivat voimiaan säästämättä tehneet kirkkoon uuden paanukaton. Kyseessä ei ollut edes sairas pyromaani, vaan janoinen ohikulkija, joka turhaan etsi kirkkoviiniä. Sormenjälkensä hävittääkseen hän sytytti kynttilöitä muutamien penkkien alle. Tuli riistäytyi valloilleen tuhoten kaiken muun paitsi kivisen ulkokuoren. Voisi kuvitella, että tuollainen vastoinkäyminen saa aikaan niin pahan turhautumisen, että talkooporukka heittää hanskat tiskiin ja keskittyy vain omiin asioihinsa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pian aloitettiin niin rahankeräys kuin mittavat korjauksetkin. Jälleenrakennus kesti kuusi vuotta, minkä jälkeen seurakunta valitsi Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalaamaan uudet maalaukset niin lehtereihin kuin alttariinkin. Maalausurakka vei viisi kesää. Äkkiä tuntuu, että kaksi noin erilaista taiteilijaa ei voi onnistua luomaan harmonista kokonaisuutta, mutta niin vain on, että Lavosen voimalliset kasvokuvat ja Rauhalan jopa heraldiset kasvi- ja eläinsommitelmat sopivat loistavasti yhteen. Tv-kuvasta saattoi tehdä päätelmän, että turkoosinsininen maalausten taustavärinä olisi hyökkäävä ja väsyttävän kirkas, mutta paikan päällä, missä vain ikkunoista tuleva luonnonvalo niitä hellii, on sävy uskomattoman hieno ja sopii mainiosti puunväriseksi jätettyihin lankkulattiaan ja kattoon.

Omatoiminen tutustuminen kirkkoon ja sen maalauksiin on toki sekin vaivan arvoista, mutta mielestäni kannattaa suunnata kirkkoon silloin, kun siellä on opas paikalla. Talkoourakan suuruus ja upeiden maalausten symboliikka avautuvat oppaan selostuksen avulla aivan toisella tavalla kuin niitä yksin tutkien. Minua puhutteli erityisesti luomistyön ensimmäisen päivän kuvaus. Ensi katsomalta kuvassa näyttää olevan sekava narukasa ja poispäin lentävän linnun silhuetti. Oppaan kertomus kuitenkin paljasti, että kyseessä on kyyhkysen siiven iskuista syntyvä liikerata. Rauhala oli nähnyt jossain fosforointitekniikalla kuvatun koosteen ja päättänyt käyttää sitä kuvaamaan ”ei mitään”, josta koko maailmankaikkeus kuitenkin saa alkunsa. Kaikkiin muihinkin maalauksiin sisältyy mittava määrä taustatyötä ja mietiskelyä. Jokainen siveltimen veto on harkittu, ja Lavosen kohdalla myös pitkällisten neuvottelujen tulos.

Samalla reissulla kävin tutustumassa myös ihka uuteen kirjan museoon Pukstaaviin. Sen syntysanat lausuttiin 90-luvun alussa, kun kotiseutuneuvos, silloinen museonjohtaja, Esko Pietilä alkoi luetteloida vesivahingon kärsinyttä Tyrvään seurakunnan arkistoa. Hän löysi uskomattoman aarteen: Psalteriumin eli kirkkokäsikirjan 1400-luvun lopulta. Koko maailmassa näitä on vain 16, joista Suomessa peräti 10. Psalterium on inkunaabeli, eli aivan ensimmäisiä kirjapainotaidon näytteitä. Pukstaavissa on nähtävillä myös kaksi keskiaikaista pyhimyspatsasta, joissa molemmissa on kuvattuna avoin kirja, toinen Pyhän Katariinan kädessä, toinen Jeesuksen.

Pukstaavi on rakennettu vanhaan apteekkarin taloon siten, että yläkerrassa on pysyvä näyttely ja alakerrassa vaihtuvia, ajankohtaisia näyttelyitä sekä mukava kahvio, joka kesäisin levittäytyy myös viehättävään puutarhaan. Pikkuväelle tiedoksi, että Pukstaavin vieressä on Herra Hakkaraisen talo, joka perheeltämme jäi käymättä. Itseäni, Kunnas-fania, vähän harmittaa, ettei perheeseemme kuulu enää aivan pieniä ihmisiä. Mauri Kunnas on mielestäni tehnyt Suomen lapsille mittavan palveluksen muuttamalla kirjallisuutemme klassikkoja kuvalliseen, helppotajuiseen muotoon. Hän myös lahjoitti koko Koiramäen Joulukirkko-kirjansa tuoton Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennukseen. Teossa näkyy se sama talkoohenki, jolla tuo hieno kirkko saatiin arvoiseensa kuntoon. Mielessä välähtää ajatus: oliko tuhopoltto sittenkin ennalta määrätty osa suurta suunnitelmaa? Menkää katsomaan lopputulosta, ja päättäkää itse.

Aiheet: