Julia Virkkunen

Tervetuloa vaalisivuilleni. 

Minulla oli hyvä aikomus saada ne valmiiksi ennen vaaleja, ja sehän lähestulkoon onnistui. Jos tällainen kuulostaa tutulta, saatat olla sopiva ihminen piipahtamaan blogissani  “Perheenäiti istuu keittiössä”. 

Olin sitoutumattomana ehdokkaana vihreiden listoilla syksyn 2008 kunnallisvaaleissa Helsingissä, ja minusta tuli kaupunginvaltuutettu. Miksi?

Siksi, että sain 856 ääntä. Kiitos heille, jotka minut äänillään valtuuttivat. Olin ehdolla, koska suorapuheisia, normaaliälyisiä perheenäitejä ei mielestäni koskaan ole päättävissä elimissä liikaa. Ja siksi, että olin vilpittömästi huolissani. Niistä arvoista, jotka Helsingin päätöksentekoa nykyään ohjaavat.

Minua ohjaavat seuraavat ajatukset, joiden uskon olevan kaikkea muuta kuin ainutlaatuisia:

IHMINEN ON MUUTAKIN KUIN OSTOVOIMA.

SAA VÄSYÄ.                                                                                                 

LEPOA AUTOLLE.    

PIENILLE KASVURAUHA.          

ISOILLE AIKAA OLLA IHMINEN.  

Voit lukea niistä lisää blogistani, tästä kirjoituksesta.

Nyt olen tupsahtanut Helsingin päätöksentekoon itse. Toivon että siitä seuraa hyvää. Kunhan saan ensin opiskeltua valtuuston alkeet.

Ajatuksistani, joita olen parin viime vuoden ajan ajatellut keittiössäni öisin, voit lukea lisää tuosta vasemmasta reunasta.

Nämä vaalisivut tuskin tästä enää tämän kummemmin päivittyvät. Ne jäivät nyt kai tähän jonkinlaiseksi muistoksi. Jatkossa ajatuksiani, politiikasta tai ei, voi lukea blogistani. Ne esiintyvät siellä sekavasti, silloin kun niitä huvittaa.

Hauskaa päivää,

terveisin Julia