Irene Gröhn

Irene on asunut Lauttasaaressa nyt kymmenkunta vuotta ja monen saarelaisen tavoin hänkään ei voisi enää kuvitellakaan asuvansa muualla. “Muutin ensin Katajaharjuun sukulaisten imussa. Meri, saaren palvelut, lenkkeilymaastot, rannat ja kalliot sekä tietysti keskustan läheisyys tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.”

Pyöräillen liikenteessä

Kahden päiväkoti-ikäisen tyttären äitinä Irene on tietysti aika ajoin pohtinut, kannattaisiko täältä sittenkin muuttaa johonkin kauemmas suurempien neliöiden tai oman pihan perässä, mutta toistaiseksi saaren vetovoima on pitänyt otteessaan. “Tälläistä yhtälöä ei löydy mistään muualta. Ihan ylivoimaisen tärkeää meidän perheelle on, että töihin pääsee pyörällä. Talvisin on joskus pakko turvautua julkiseen liikenteeseen, mutta sehän täällä saarella toimii myös aivan loistavasti”, Irene kiittelee.

Perhe liikkuu pyörällä mielellään myös vapaa-aikana. Sunnuntaisin saatetaan pakata koko perhe pyörän kyytiin, 3- ja 4-vuotiaat tytöt pyörän peräkärryyn ja ajella vaikka Tapiolaan leikkipuistoon ja tietysti eväät mukana. ” Kyllä meillä autokin on, mutta enimmäkseen se seisoo pihassa käyttämättömänä. Lahden mummolaankin tai kavereiden luokse Tampereelle mennään nykyisin usein junalla ja tytöistä se on tietysti paljon haskempi tapa liikkua”, Irene kertoo.

Pyöräily ei ole Irenen perheelle pelkkä mukavuuskysymys vaan kannanotto ympäristön puolesta. Muitakin vihreitä tekoja on perheessä ryhdytty tekemään kuluneen vuoden aikana; kaikki sähkölaitteet on vaihdettu sähköä säästäviksi, lamput energialampuiksi, jätteiden lajittelua tehostettu, kasvisruokaa lisätty ja kaikenlaista turhaa kuluttamista yritetty karsia. ” Toki parantamisen varaa on vielä paljon. Minulle ehkä suurin ongelma on se, etten jaksa lukea tekstiä tietokoneen ruudulta kovinkaan kauaa, vaan printtaan melkein kaiken, mitä haluan lukea. Hirveää paperintuhlaustahan se on! Toinen asia, mikä vaatisi muutosta on se, että ruokaa tulee joskus ostettua liikaa ja sen poisheittäminen tuntuu aika kauhealta”, Irene tunnustaa.

Perhe-elämää ja vihreitä arvoja

Kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen heräsi noin vuosi sitten kun Irene palasi työelämään äitiyslomiensa jälkeen. “Sain jonkinlaisen herätyksen siitä, ettei maailma muutu itsekseen ja sillä todella on merkitystä, kuka asioista on päättämässä. Myös ihmisoikeuskysymykset ovat minulle tärkeitä: minusta maailman pitäisi olla mahdollisimman oikeudenmukainen kaikille”, Irene kertoo. Naistutkimusta opiskelleena Irene on myös hyvin tietoinen siitä, kuinka kipeästi päätöksenteossa kaivataan naisnäkökulmaa ja miten tärkeä esimerkiksi juuri pienten lasten äitien toimiminen politiikassa on, jotta lapsia koskevat asiat tulisi hoidettua kunnolla. “Naisia tarvitaan päätöksentekoon tuomaan esille asioita, jotka ovat kaikille, ei vain naisille tärkeitä. Yksi tälläinen asia on esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokojen saaminen mahdollisimman pieniksi. Toinen olennainen asia olisi kaikessa päätöksenteossa aina arvioida, millaisia sukupuolivaikutuksia pienetkin päätökset saavat aikaan. Sukupuolivaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan kaikkien päätösten arviointia molempien sukupuolien näkökulmasta. Täytyy kysyä, ovatko esimerkiksi liikuntapalvelut kaikkien kuntalaisten saavutettavissa sukupuolesta tai iästä riippumatta.”

Irene määrittelee itsensä mielelläään vihreäksi feministiksi. “Ilman naisia politiikassa ei Suomessa olisi päivähoitoa. Naisten äänioikeus, mahdollisuus käydä töissä ja osallistua politiikkaan ei ole joka puolella maailmaa itsestäänselvyys, kuten meillä. Minusta se on mahdollisuus ja oikeus, jota täytyy käyttää hyväksi”, Irene sanoo. ” Tottakai tunnen syyllisyyttä aina kun olen pois perheeni luota, mutta ajattelen asiaa niin, että toimimalla politiikassa, teen myös jotakin heidän tulevaisuutensa eteen. Ilmastonmuutos on valitettava tosiasia ja se on täällä ja nyt. Mutta me kaikki voimme vaikuttaa siihen! Minusta olisikin ensiarvoisen tärkeää, että jokainen meistä pysähtyisi miettimään, mitä juuri minä voin tehdä tai jättää tekemättä. Ihan käytännön tasolla esimerkiksi miettimään, onko minun todella ihan pakko tänään mennä autolla töihin, onko juuri minun pakko syödä lihaa, voisinko juuri minä jättää jonkun tavaran ostamatta tai voisinko vaikka kaupassa valita reilun kaupan kahvia tavalliseen sijaan”

Työ, perhe ja oma-aika

Työssäkäyvänä äitinä Ireneä kiinnostaa perheen ja työn yhdistämiseen liittyvät kysymykset. Itse hän painiskelee monien muiden pienten lasten äitien tapaan ajan riittämättömyyden kanssa. Työpäivän jälkeen kotona odottaa toinen työpäivä lasten ja kotitöiden parissa ja lasten nukahdettua on sitten vielä paneuduttava erilaisten yhdistysten asioihin. ” Olen päättänyt asettua ehdolle syksyn kunnallisvaaleissa ja tietysti saanut myös arvostelua osakseni kun minulla on pienet lapset. Onnekseni minulla on kuitenkin tasa-arvoisesti ja fiksusti ajatteleva mies, joka ymmärtää tämän hankkeeni merkityksen ja tukee minua siinä. Saan perheestäni valtavasti voimaa ja he myös antavat tarkoituksen tälle työlle.”

“Kirjojen lukemiseen ei tahdo kyllä aika riittää, vaikka se oli ennen minulle paras keino liikunnan lisäksi rentoutua ja saada ajatukset pois työasioista. Minulle ylellistä omaa aikaa on se kun perjantai-iltana lasten nukahdettua käperryn sohvannurkkaan karkkipussin, Annan ja Vihreän langan kanssa”, Irene nauraa.

Marika Pakkanen

Lue tämä juttu Lauttassaari-lehdestä, julkaistu 19.6.2008, sivulla 6