Hanna Halmeenpää | hannahalmeenpaa.fi

Kirjoitus on julkaistu Kalajoen Seudussa 23.3.2011

”On ilman muuta taloudellisempaa ja turvallisempaa tehdä niin, että ydinjäte on yhdessä paikassa”, toteaa Fennovoima Oy:n ydintekniikkajohtaja Juhani Hyvärinen YLE Uutisten haastattelussa (21.3.). Hyvärinen odottaa, että ydinvoimayhtiöt TVO, Fortum ja Fennovoima vielä voisivat keskenään sopia loppusijoituksesta Posivan luolastoon. Jos näin ei käy, luottaa Fennovoima siihen, että yhteistyöhön pakotetaan, uutisoi YLE. Näinhän Fennovoima on hankkeessaan tottunut toimimaan; jos ei hyvällä suostuta yhteistyöhön, pakotetaan. Yhtiö suunnittelee soveltavansa pakkokeinoja myös Pyhäjoen Hanhikiven alueen niihin maanomistajiin, jotka eivät ydinvoimaa halua edistää. Sopii yrittää, ennakkotapauksia menettelystä tällaiseen tarkoitukseen sovellettuna ei ole olemassa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen väläytteli YLE:n uutisissa jälleen Olkiluodon lisäksi toisenkin loppusijoituspaikan olevan mahdollinen. Montako ydinjätehautaa Suomi tarvitsee ja missä ne sijaitsevat? On vastuutonta antaa Fennovoiman hankkeen edetä, ellei tiedetä minne yhtiö jätteensä sijoittaisi. Hankkeen vaikutusten kokonaisarviointi on mahdotonta, ellei kokonaisuus ole tiedossa. Aluepoliittista syistä useat pohjoisen poliitikot epäilemättä kannattavat Fennovoiman hankkeen ohella ydinjätteen loppusijoitusta Pohjois-Suomeen. Tämä olisi varsin looginen ajatuksen jatke.

Kaikkein taloudellisinta ja turvallisinta on lopettaa ydinenergian ja ydinjätteen tuottaminen asteittain kokonaan, eikä rakentaa uusia voimaloita järjenvastaista jätetuotantoa ja useita ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvia riskitekijöitä lisäämään. Sähköä voidaan tuottaa maamme tarpeisiin nähden riittävästi, kustannustehokkaasti, omavaraisesti, työllistävästi, huoltovarmuutta lisäävästi, turvallisesti ja ympäristöystävällisesti luomalla Suomeen kattava hajasijoitetun uusiutuvan energian verkosto. Siihen tulee investoinnit suunnata! Lisäksi tarvitaan laaja-alaisia koko yhteiskunnan energiatehokkuutta parantavia toimia ja tulevaisuudessa mahdollisia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä.
Kestävässä energiauudistuksessa on tekemistä koko joukolle asiantuntijoita, suunnittelijoita ja toteuttajia. On resurssien haaskausta puuhata loputtomiin jo ajat sitten siirtymäkauden ratkaisuksi nimetyn ydinvoiman parissa. On aika siirtyä parempaan, eikä vain puhua siirtymisestä. Suomen energiapolitiikkaan tarvitaan nyt aikalisä. Perustellusta syystä pitää voida ja pitää uskaltaa tehdä uusia linjauksia. Politiikassa kyse on siitä, mitä asioita ja arvoja halutaan edistää. Mitä Suomen energiapolitiikalta halutaan, nyt ja jatkossa?

Hanna Halmeenpää
kansanedustajaehdokas (vihr.), Kalajoki

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.3.2011.

Sitran teettämä ja MTT taloustutkimuksen laatima tuore kyselytutkimus (02/2011) paljastaa suomalaisten uskovan maaseutuun yhä vahvemmin, hienoa! Eniten maaseudun tsemppaajia on 25–44-vuotiaissa. Maaseutuoptimismia tunnustaa nyt jo kaikkiaan 40 prosenttia suomalaisista, kun pari vuotta sitten luku oli vain vajaa kolmannes.

Hienoa on myös havaita enemmistön suomalaisista, puoluekannasta riippumatta, toivovan maaseudultamme samoja asioita, joita itsekin kannatan: enemmän luomu- ja lähiruokaa, vähemmän maatalouden tehostumista, paljon uutta vihreän talouden liiketoimintaa, parempia tietoliikenneyhteyksiä ja uusia asukkaita.

Lisäksi suomalaiset odottavat maaseudulta virkistystä, luonnon kohtaamista, tilaa ja rauhaa. Näitä itsekin odotan ja maaseudulla asuvana myös koen ja nautin.

Viime vuoden lopulla Jorma Ollilan johdolla julkistetussa Maabrändi-raportissa (www.tehtavasuomelle.fi) luomu on nostettu olennaiseksi osaksi tulevaisuuden Suomea.

Vision mukaan puolet suomalaisesta maataloudesta on luomua vuoteen 2030 mennessä. Maailmalla vallitsevaan Suomi-kuvaan luomu sopii ja brändiä on hyvä rakentaa sen ympärille, missä on edellytyksiä menestyä. Luomussa on.

Vastustavia väitteitäkin esiintyy, mutta faktat ovat luomun puolella. Vastustus lienee peräisin lannoite- ja torjunta-ainemarkkinoilta. Mikään maatalouden muoto Suomessa ei ole markkinavetoista, eivätkä markkinavoimat siis käy lyömäaseeksi luomulle.

Luomutilat myös saavuttavat MTT:n kannattavuuskirjanpidon (2009) mukaan taloudellisen tuotannon edellytykset tavanomaisia paremmin.

Kaikki länsimainen ruuantuotanto perustuu julkiseen tukeen. Poliitikot päättävät, mikä on kokonaisuuden kannalta paras tapa järjestää ruokahuolto, edistää elinkeinoa ja minimoida siitä aiheutuvat haitat.

Kun teollisuuden ja asutuksen jätevesien puhdistuksen taso on saatu enimmäkseen kuntoon, maatalous on valitettavasti suurin yksittäinen vesistöjemme ravinnekuormittaja. Myös torjunta-ainejäämiä havaitaan muun muassa kunnallisilla vesilaitoksilla.

Eräs merkittävä maatalouden ja myös asutuksen jätevedenpuhdistamojen vesistövaikutuksia vähentävä, samalla lietteiden lannoitekäyttöä tehostava toimenpide on biokaasutus.

Taloudellinen hyöty tulee sähkönä, lämpönä ja myös euroina, kun energiakauppaa käydään tilan ulkopuolelle. Yhdessä muun uusiutuvan energiantuotannon ohella biokaasu ja puuhake ovat varteenotettavia lisäsiivuja maaseudun tulonlähteisiin.

Suomalaisten enemmistö on juuriltaan maaseudun väkeä, minä myös. Kaupungissa kasvaneena kuulun kuitenkin sekä että ihmisiin (40 prosenttia suomalaisista), jotka kokevat itsensä yhtä aikaa sekä kaupunkilaiseksi että maalaiseksi.

Suomalaiset ovat Sitran teettämän kyselyn mukaan kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että maaseutu on meitä kaikkia varten. Kaikkien suomalaisten tarpeisiin vastaten on maaseutua jatkossakin kehitettävä.

Maaseutu itse on voimavara, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kirjoitus on julkaistu Keskipohjanmaassa 13.11.2010

Suuri ydinjätekuljetus pääsi 20 000 poliisin turvaamana muutama päivä sitten perille määränpäähänsä, jätteiden välivarastoon Pohjois-Saksan Gorlebenissä. Nämä jätekuljetukset aiheuttavat mielenosoituksia Saksassa aina, Angela Merkelin hallituksen syyskuinen päätös pidentää maan ydinvoimaloiden käyttöikää noin 12 vuodella sai toista mieltä olevan kansan liikkeelle, ennätyssuurin mielenosoitusjoukoin. Alun perin kaikki Saksan 17 ydinvoimalaa oli tarkoitus sulkea vuoteen 2022 mennessä. Tällaista ei tapahdu Suomessa, vai tapahtuuko joskus tulevaisuudessa?

Euroopan komissio on äskettäin julkaissut ehdotuksensa pitkään odotetusta ydinjätedirektiivistä. Ehdotuksen mukaan jäsenmaiden on ensisijaisesti laadittava kansalliset suunnitelmat ydinjätehuollostaan. Direktiiviesitys mahdollistaisi myös yhteistyön jäsenmaiden välillä siten, että keskitetyt ydinjäteratkaisut Euroopassa voisivat toteutua. Ydinjätteen tuonti ja vienti EU-maiden sisällä tullaan siis sallimaan, mikäli komission ehdotus menee läpi. Kansallinen lainsäädäntömme ei tällä hetkellä, toisin kuin vielä 1980-luvulla, salli ydinjätevientiä tai -tuontia. EU-maiden, Suomenkin kansallinen lainsäädäntö on kuitenkin sopeutettava yhteisiin direktiiveihin, joten se siitä.

Suomi kuuluu kiistatta ydinjätehuollon teknologisen kehityksen kärkimaihin. Suunnitelmat Olkiluodon Onkalossa ovat pitkällä, vaikkei kaikki ole selvää pässin lihaa sielläkään, eikä tule olemaan. Syvällä kallioperässä vallitsevien olosuhteiden pysyvyys ja ennustettavuus aiheuttaa eriäviä mielipiteitä geologisten asiantuntijoidenkin kesken. Voisimme tulevaisuudessa silti olla varsin haluttu ydinjätekumppani monille Euroopan maille, vaikkapa Saksalle. Kaiken aikaa onkin voinut epäillä ydinjätehuollon kysymyksiä mm. saksalaisen energiayhtiö E.ON:in todelliseksi motiiviksi suurelle osakkuudelleen Pohjois-Suomeen voimalaa puuhaavassa Fennovoima Oy:ssä.

Fennovoimalla huolta jätteistä piisaa, jo ennen kuin niitä on tuotettukaan. Yhtiöllä on kuusi kuumeista vuotta aikaa keksiä vedenpitävä selitys jätteidensä loppusijoituksesta, kun yhteistyö Onkaloa hallitsevan Posivan kanssa ei edelleenkään etene. Sen sijaan Posivan Onkaloon sisältyvät tilavaraukset myös Fortumin haaveileman Loviisa 3:n jätteille, joiden tuottamiseen eduskunta ei ole myöntänyt edes periaatteellista lupaa. Asia on siis ajankohtainen jälleen seuraavalla vaalikaudella. Mutta ne jätteet?! Onhan Suomessa kallioperää Olkiluodon ulkopuolellakin, vieläpä ydinjätetarkoituksiin tutkittua kallioperää: Hyrynsalmi, Kuhmo, Äänekoski, Sievi. Nähtäväksi jää, mitä kaikkia paikkakuntia Fennovoima seuraavalla ”lottovoitollaan” alkaa kilpailuttaa ja kiinnostuvatko eurooppalaiset laajemminkin ydinjätereservaatistamme.  

Hanna Halmeenpää, Kalajoki

Pro Hanhikivi ry

eduskuntavaaliehdokas (vihr.)

Kirjoitus julkaistu Kalajoen Seudussa 10.11.2010

Kalajoen Seutu (3.11.) uutisoi ministeri Mauri Pekkarisen piipahtaneen vastikään Kalajoella. Uutinen ei tosin kertonut, ketä ”leveäharteisia isäntiä” ministeri piipahduksellaan tapasi. Kuvasta saattoi sentään päätellä ainakin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Raili Myllylän saaneen ministeriltä tuhdin tietopaketin valtiontaloudesta, väestön ikääntymisestä, luonnonvaroista ja ydinvoimasta. Tietopakettiin näytti lipsahtaneen melkoisia virheitä.

Pekkarinen on kertonut tarkoituksena tulevaisuudessa olevan Suomen siirtyminen kohti biotaloutta, hyvä näin. Asian sisällön olisi kuitenkin voinut muotoilla tarkoittamaan sitä, mitä biotaloudella yleensä tarkoitetaan, eli laajasti tulkiten kaikkia uusiutuvia luonnonvaroja tuottavaa, käyttävää, jalostavaa ja markkinoivaa tuotantoa sekä uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden kulutusta. Suppeamman tulkinnan mukaan biotalouden pääpaino on biopolttoaineissa. Uudenlaiset innovaatiot luovat biotaloudessa uusia työpaikkoja ja säästävät ympäristöä. Pekkarinen kuitenkin tuumasi biotalouden tarkoittavan uusiutuvan energian ohella ydinvoiman lisäämistä. Tällä uusiutumattomia luonnonvaroja hyödyntävällä, pitkäkestoisia ja vakavia ympäristöriskejä tuottavalla energiantuotantomuodolla ei ole mitään tekemistä biotalouden tai ympäristöinnovaatioiden kanssa.

Kalajoella esiteltyyn tietopakettiin sisältyi myös harhaanjohtava virhe Pekkariselle ”henkilökohtaisesti vaikeiden” lisäydinvoimahankkeiden suhteen (vai oliko virhe toimittajan?). Ei ministerin vastahakoisuutta ydinvoimahankkeiden puoltamiseen ollut mm. heinäkuun eduskuntakäsittelyissä lainkaan havaittavissa, päin vastoin. Jutussa väitettiin kahden uuden ydinvoimalaitoksen saaneen rakennusluvan ja ensimmäisen valmistuvan vuonna 2020. Todellisuudessa tilanne on se, että TVO ja Fennovoima Oy ovat saaneet hankkeilleen myönteiset periaatepäätökset eduskunnalta. Yhtään uutta ydinvoimalan rakennuslupaa ei ole myönnetty, ei Eurajoella, Pyhäjoella tai Simossakaan (Fennovoima ei siis ole sijoituspaikkaa valinnut), kaavoitus on kesken, eikä kummankaan yhtiön osalta meneillään ole vielä edes työ- ja elinkeinoministeriön hallinnoima rakentamislupaprosessi, jossa hankkeen toteuttamisen edellytyksiä käydään läpi toivottavasti tarkalla syynillä. Valtioneuvosto siis ensin myöntää tai jättää myöntämättä voimalan rakentamisluvan, vasta tämän jälkeen sijoituskunnassa käynnistyy mahdollinen rakennuslupakäsittely. Vuosien savotta on vielä edessä sekä heillä, että meillä.

Hanna Halmeenpää, Kalajoki

Helena Maijala, Pyhäjoki

Pro Hanhikivi ry

Kirjoitus julkaistu Kalevassa 5.11.2010

Yhdeksän Oulun vaalipiirin kansanedustajaa tukee 1.11. kannanotossaan ydinvoimalan rakentamista Pyhäjoen Hanhikivenniemeen. Paikan soveltuvuudesta ydinenergiateollisuuden käyttöön on esitetty hyvin perusteltuja vastakkaisiakin näkökulmia. Pro Hanhikivi ei tosin kannata ydinvoiman rakentamista minnekään. Kaavoituksen ja koko hankkeen sisältämiä ristiriitoja selvitellään sekä Pyhäjoen että Simon osalta vielä mm. korkeimmassa hallinto-oikeudessa, Euroopan komissiossa ja parlamentin vetoomusvaliokunnassa.

Pyhäjoen valtuustossa todettiin juuri Hanhikiven kaavoitukseen liittyen esille tulleen uutta, paikan teollisuuskäyttöön soveltumattomuudesta kertovaa luonnonsuojelullista tietoa. Kunnanhallituksen hätäkokouksen ja viranomaisneuvottelujen jälkeen kaavan vahvistamisesta jouduttiin tästä johtuen rajaamaan osa käsittelyn ulkopuolelle. Fennovoima ei myöskään omista mm. sataman rakentamisen ja lauhdevesien oton kannalta tarvitsemiaan maa- ja vesialueita Hanhikivellä, eivätkä nämä alueet tiettävästi ole tarjolla jatkossakaan. Pakkolunastus yksityisen yhtiön tarpeisiin ei kuulu maassamme sallittuihin keinoihin.

Kansanedustajat esittävät, että Pohjois-Pohjanmaa tahtoo ydinvoimalan. On ylimielistä väittää maakunnan tahtotilasta jotain yhtenäistä asiassa, joka valtakunnallisesti selkeästi jakaa kansan kahtia, kuitenkin niin, että lisäydinvoimaa vastustavien osuus (51 %) suomalaisista on suurempi kuin kannattajien (34 %) (Taloustutkimus 3/2010). Tuskin pohjoispohjalaiset tässä suhteessa merkittävää poikkeusta muodostavat. Maakunnan muodostavat silti kaikki sen asukkaat yhdessä, eivät vain tiettyyn joukkoon kuuluvat. Maakunnan menestystä, työllisyyttä ja tulevaisuutta pitää osata ajatella pitemmälle kuin noin 60 vuoden päähän, jolloin voimalasta olisi jäljellä vain pitkäikäiset ydinjätteet sekä erittäin kallis, radioaktiivinen purkutyömaa. Voimayhtiö kiittää, valtio viimekädessä vastaa jätöksistä.

Näitä taustoja olisi kaikkien kansaedustajien ollut hyvä pohtia heinäkuussa ja edelleen. Kokoomus toki vain toteuttaa kannattajiensa ideologiaa. Ydinvoimalla aluepolitiikkaa tekevässä Keskustassa sen sijaan kenttäväen ja kansanedustajien kannat erosivat puolueista kaikkein räikeimmin. Vaalien lähestyessä puolue tuskailee yhä laskevia kannatuslukuja. Peiliin pitäisi kepussa katsahtaa myös tehtyjen energiaratkaisujen suhteen, joiden negatiivisesta vaikutuksesta kannatukseen on huolellisesti vaiettu.

Hanna Halmeenpää

Pro Hanhikivi ry

eduskuntavaaliehdokas (vihr.)

Kirjoitus julkaistu Kalajoen Seudussa ja Kalajoki-lehdessä 1.9. ja Keskipohjanmaassa 2.9.2010.

Kalajoen kaupunginhallitus on jälleen päivittänyt jo useaan otteeseen, kesästä 2009 alkaen puliveivattua ympäristötarkastajan tehtävien hoidon järjestämistä. Kyse on suurelta osin lakisääteisistä töistä viranhaltijan pitkään jatkuneen virkavapaan aikana. Toisin kuin ympäristölautakunta on esittänyt, kaupunginhallitus ei ole pitänyt yksinkertaisimpana ratkaisuna palkata tehtävään viransijaista, koko- tai osa-aikaisena, vaan jatkaa jo parikin valitusta poikinutta ostopalvelusopimusta konsultin, Oy Ecospec Ltd:n kanssa.

Ilmeisesti kunnan ja kuntalaisten etua ajava hallitus katsoo edullisinta olevan jatkaa pelehdintää, joka on jo tuottanut kaupungille velvoitteen korvata toisen konsultin, Meriter Oy:n 2300 euron oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa, joka jo kertaalleen totesi menettelyn hankintalain vastaiseksi. Ostopalvelu (8-12 tuntia/viikko) on myös osoittautunut olevan kalliimpaa kuin jos työt tekisi puoliaikainen viransijainen, alun perin esitetyn toisen säästövaihtoehdon mukaisesti. Tähän laskuun voi lisätä kaupungin omia kuntalaisiaan vastaan palkkaaman asianajajan palkkiot sekä markkina-, että hallinto-oikeuskäsittelyissä. Kuntalaisten ja toiminnanharjoittajien ympäristö- ja neuvontapalvelujen supistamistakaan ei voitane lukea myönteiseksi asiaksi. Alueellinen ympäristöviranomainen puolestaan on joutunut huomauttamaan Kalajokea riittämättömien resurssien vuoksi tapahtuneista virheistä mm. pohjavesien suojelussa. Voidaankin perustellusti kysyä, mihin kaupunginjohtaja ja hallitus asiassa pyrkivät? Mielestäni eivät ainakaan kunnan imagon, kuntalaisten edun saati ympäristönsuojelun edistämiseen, eivät myöskään säästöihin.

Hallituksen tuore päätös, oikaisuvaatimuksesta johtuen, kumosi viimeisimmän määräaikaisen sopimuksen Oy Ecospec Ltd:n kanssa hankintalain vastaisena. Tilalle pöytälaatikosta kaivettiin alkuperäinen kesäkuussa 2009 solmittu, toistaiseksi voimassa oleva, myöskin hankintalain vastainen sopimus saman konsultin kanssa! Näppärää, mutta hölmöä. Kaupunki osoittaa reilun vuoden päivät nikkaroineensa päällekkäisiä sopimuksia saman konsultin kanssa ja järjestäneensä pari tarjouskilpailua ympäristötarkastajan tehtävien hoidosta pelkkänä silmänlumeena. Virkavastuu ympäristöasioista on koko törttöilyn ajan osoitettu tähän tehtävään epäpäteville rakennustarkastajille, joiden edun ja oikeusturvan mukaista ei ole kantaa virkavastuuta asioista, joihin eivät todellisuudessa työssään riittävästi perehdy. No, vanhaan sopimukseen palaaminen toki laski konsulttipalkkion tuntihintaa kolmella eurolla, minkä hallitus katsonee säästöksi. Eurot kilisevät kaupungin kassasta kuitenkin myös väärään suuntaan jälleen, kun valituskierre aivan oikeutetusti erittäin epäselvässä ja omituisia ratkaisuja sisältävässä suhmuroinnissa jatkuu. Avointa ja oikeudenmukaista hallintoa, politiikkaa ja vastuuta virkamiehiltä ja luottamushenkilöiltä toivoen,

Hanna Halmeenpää
valtuutettu (vihr.), Kalajoki

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 6.7.2010.

Kalevan pääkirjoituksessa 3.7. käsiteltiin ydinvoiman vastustajien motiiveja kannattajan näkövinkkelistä. On paikallaan todeta, etteivät esitetyt väitteet todistettavasti perustu mihinkään, vaan lienevät puhtaita olettamuksia, tulkintoja. Pro Hanhikivi –yhdistys haluaa omalta osaltaan selventää, ettei ole toimintansa missään vaiheessa vedonnut maailman tuhoutumiseen, uskontoon tai omatuntoon.

Pro Hanhikivi ry ei ole vakaumuksellinen yhdistys, eikä sen toimintaperiaatteisiin kuulu retorinen liioittelu, saarnaaminen tai käännytystyö. Sen sijaan yhdistys on mm. maakuntakaavapalautteessaan huomauttanut ydinvoimakriittisten ihmisten vakaumukseen viittaavan ilmaisun olevan kaavaselostuksessa asiaton. Kaavoittaja ei tällaista viittausta ole palautteesta huolimatta suostunut poistamaan. Kenenkään vakaumusta minkään asian suhteen ei Fennovoiman hankkeen yva-selvityksissä tai kaavoitusprosessin aikana ole tutkittu.

Se, että asiasta eduskunnassa äänestetään ns. omantunnon  kysymyksenä on eduskunnan ratkaisema asia, ei ydinvoiman vastustajien. Perusteluina ydinvoimakriittiselle suhtautumiselleen Pro Hanhikivi on esittänyt uraanintuotantoon ja ydinjätteen käsittelyyn liittyvät ympäristöhaitat ja –riskit, asiantuntijoiden laatimat arviot energiantarpeesta ja uusiutuvan tuotantokapasiteetin lisäämismahdollisuuksista, voimalaitoksen sijaintipaikkaan liittyvät haitalliset ympäristövaikutukset, sekä mm. sen, että kansalaisten enemmistö kannattaa uusiutuvia energiamuotoja, mutta ei ydinvoiman lisärakentamista.

Voi siis hyvinkin olla, että vihreiden lisäksi kriittisen tarkastelun kohteeksi äänestäjien taholta seuraavissa vaaleissa joutuvat myös voimakkaan ydinvoimamyönteiset kokoomus, keskusta ja SDP. Näkemyseroissa kyse on todellakin vain siitä, millaisella myllyllä sähköä jauhetaan. Ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvien mielestä tähän on olemassa parempia vaihtoehtoja kuin ydinvoima. Ei siinä sen mystisempää.

Kirjoitus julkaistu Verkkoapilassa 16.6.2010, Keskipohjanmaassa 17.6.2010 ja Kalajokilaaksossa 18.6.2010.

Hyvä puheenjohtaja, ministeri Mari Kiviniemi,

Olette luvanneet avointa ja rehellistä politiikkaa, onnittelut! Pian tehtäviin suuriin energiaratkaisuihin liittyy runsaasti epäilyjä päätöksenteon riippumattomuuden toteutumisesta.

”Energiapaketti tuhoaa poliittisen uskottavuuden”, kirjoittaa Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle (Kaleva 12.6.), jonka mielestä käsillä olevat ydinvoimapäätökset voivat olla poliittisen pelaamisen mestarinäytös, ratkaisu energiantarpeen tyydyttämiseksi ja työllisyyden ylläpitämiseksi. Ydinvoiman, ydinjätteiden ja uraanin louhinnan turvallisuus- ja terveysriskit ohittavassa paketissa on kuitenkin pahoja vikoja: ”Ydinvoimaloiden rakentamista ajavien intressiryhmien rooli hallitusneuvotteluissa ja varsinkin työ- ja elinkeinoministeriön korkean virkamiehen rooli ydinvoimalupaa hakeneen yritysryppään hallinnossa ovat arveluttavia piirteitä jääviyskysymysten kannalta. Juridista jääviysestettä ei ehkä ole, mutta poliittisen päätöksenteon riippumattomuus saattaa osoittautua kuplaksi sekä tässä että myös muissa yhteyksissä.”, kirjoittaa Harle. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka pitää TEM:n energiaosaston ylijohtaja Taisto Turusta jäävinä ydinenergiapäätöksissä (YLE 16.6.).

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari on ilmaissut kolmannenkin ydinvoimalan olevan tulossa. Kahdesta luvasta puhuminen on näin ollen valhetta, kuten oli myös nollasta-yhdestä puhuminen elinkeinoministeri Pekkarisen taholta. Rehellinen ei ole myöskään Pekkarisen esittämä väite, jonka mukaan lisäydinvoimalla saavutettaisiin 10 miljoonan hiilidioksiditonnin päästövähennykset, kun hallituksen tilaama VTT:n raportti kertoo, että ydinvoimalla saavutetaan päästövähennyksiä vain miljoona tonnia reaktoria kohti.

Puoluesihteeri Timo Laanisen mukaan poliittisessa toiminnassa ei riitä se, että asiat on hoidettu laillisesti, vaan asiat pitää hoitaa niin, että niiden tiedetään olevan oikein. Tätä mieltä on varmasti myös kansalaisten enemmistö. Epärehellisyyden leimaama energiapaketti asettaa kansalaisten oikeuskäsityksen ja uskon vahvaan, avoimeen demokratiaan todella lujille. Useat asiantuntijatahot ovat arvostelleet myös päätöksenteon kiirehdintää. Mm. energiatutkija, tekniikan tohtori Jari Ihonen (YLE 14.6.) pitää valmistelua puutteellisena, sillä periaatepäätösasiakirjoista ei selviä luotettavasti, miten ydinvoiman lisärakentaminen vaikuttaa ydinsähkön vientiin. Eduskunnan linjaus on, ettei ydinvoimaa rakenneta sähkön pysyvää vientiä varten. ”Demokratian toteutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että päätökset perustuvat laskelmiin ja oletuksiin, jotka ovat todennäköisimpiä ja kriittisesti tarkasteltavissa. Hallituksen teettämät laskelmat sähkömarkkinoista eivät täytä näitä vaatimuksia.”, arvioi Ihonen (HS 6.6.).

Mikä on syy valittuun kiirehdintään näin isossa asiassa? Hyvä syy eduskunnan päätöksenteon lykkäämiseen ja huolellisempaan valmisteluun olisi kaikkien tarvittavien selvitysten laadinnan, jääviyskysymysten ratkaisemisen ja perusteellisen harkinnan mahdollistaminen, joita ydinvoimaa koskeva, poikkeuksellisen pitkävaikutteinen energiaratkaisu ehdottomasti vaatii. Eduskunta tekee myönteisiä tai kielteisiä periaatepäätöksiä ydinvoiman lisärakentamisen suhteen ja sillä selvä. Olosuhteet ja tekijät, jotka päätöksentekoa edeltävät ja siihen vaikuttavat, ovat tällä hetkellä kuitenkin sellaisia, joita on hyvin vaikea hyväksyä. Jääviyskysymykset ja epäselvyydet täytyy avoimesti arvioida ja julkisesti käsitellä. Selkeistä ristiriidoista on myös osattava tehdä tarvittavia johtopäätöksiä, mikäli uskottavaa ja luottamusta herättävää politiikka on maassamme tarkoitus harjoittaa.

Arvoisa puheenjohtaja Kiviniemi, millä toimenpiteillä tulevana pääministerinä aiotte ratkaista energiapäätöksiin ja niiden valmisteluun liittyvät ongelmat? Vakavia ongelmia on ilmiselvästi useita ja ne ovat sen laatuisia, ettei niitä voida maton alle lakaisten Suomessa hyväksyä.

Kirjoitus on julkaistu Verkkoapilassa 11.5., Keskipohjanmaassa 13.5. ja Kalevassa 14.5.2010.

Valtioneuvoston myönteinen kanta periaatepäätöksiin kahdesta ydinvoimalahankkeesta on selvä peli. Työ- ja elinkeinoministeriön tsoukkailijan hallitukselle tekemä esitys ja sen taustalla vaikuttaneet tekijät eivät sitä ole. Varsin epäselvältä vaikuttaa myös päätösten käsittelyn eteneminen valiokunnissa, kansanedustajien lopullisesta äänestyskäyttäytymisestä puhumattakaan. TEM:in energiaosaston ylijohtaja Turunen on kuitannut Fennovoimaa rajusti pohjoiseen ajavan osakkaan, Outokummun hallituspalkkioita 71 000 € ajalta, jolloin Turunen istui sekä Outokummun, että ydinvoimalupahakemuksia käsittelevän virkamiehen pallilla. Kaiken kukkuraksi eduskunnan ydinvoimapäätöksiä pohjustavan mietinnön kokoava talousvaliokunta on energiayhtiöihin tai niiden osakkaisiin kytköksissä olevia jäseniä täynnä kuin turusen pyssy. Heitetään jo laput silmiltä!

Fennonvoiman mahdollisen myllyn lopullista sijaintipaikkaa arvaillaan. Vielä arvaamattomampi on korkea-aktiivisen lopputuotteen sijoituspaikka; Posivan onkalo Olkiluodossa ei TEM:in painostuksella aukene, Eurajoen kunnallakin veto-oikeuksineen voi olla asiaan sanomista. Pyhäjoella ja Simossa kunnanisät aktiivisesti kuitenkin kieltäytyvät oivaltamasta jätteiden hyvinkin todennäköisesti jäävän syntysijoilleen, voimalaitosalueen kupeeseen rakennettavaan Fennovoiman ja koko Pohjois-Suomen ikiomaan matkailuvalttiin, uuteen ydinjätehautaan.

Kyllä Suomeen mahtuu, tämähän on laaja ja harvaan asuttu maa. Porukkaa on niin vähän, ettei voimaloiden, ei edes niiden Venäjällä sijaitsevien, sähköä saada pian omin voimin kulutettua. Tämän voi todeta Fingridin tuonti- ja vientisähkön reaaliaikaisista lukemista; Venäjältä tuotava sähkömäärä vastaa tälläkin hetkellä likipitäen Suomen kautta Ruotsiin vietävän sähkön määrää. Samat terawatit ja vähän enemmänkin voidaan toki tuottaa ”kotimaisten”, pääosin ulkomaisen työvoiman ja teknologian turvin pystytettyjen, ulkomaisella polttoaineella sähköä ja mereen johdettavaa hukkalämpöä kehräävien ydinvoimaloiden turvin, ”omavaraisesti”. Venäjän halvemman sähkön tuontia ei markkinavoimilta kuitenkaan voida jatkossakaan estää. ”Sähkö ulos, jätteet sisään, siitä mun matkani pitää”, sopisi iskulauseeksi orastavalle suomalaisen ydinsähkön vientiteollisuudelle.

Hyvin Fennovoiman hanke Sitran julkaisussa jo 1990-luvulla visioituun skenaarioon ”ydin-Suomesta” istuu (Eloranta, Ollus, Ranta. 1994. Uusi teollinen Suomi. Sitra). Tuolloin VTT:n tutkija Martin Ollus maalaili Suomesta Euroopan energiateollista kolkkaa, jonne voitaisiin sijoittaa riskialttiit laitokset. Vallitsevien tuulten Sitran raportti huomioi käyvän koilliseen, Luoteis-Venäjän suuntaan. Onnettomuuksien sattuessa Euroopan väestökeskittymät eivät olisi vaarassa. Alkaako Sitran visio Kokoomuksen ja Keskustan voimin nyt päästä jaloilleen? Millä hinnalla ja kenelle Keskusta on aiemmin niin kovin ydinvoimavastaisten nykyministeriensä äänet myynyt?

Kirjoitus julkaistu Kalevassa 15.4.2010.

Toimittaja Antti Ervasti kirjoittaa kolumnissaan (Kaleva 12.4.) kovin huolestuneeseen sävyyn ydinvoiman vastustajien vaikutusvallasta, Helsingin sanomien kriittisestä otteesta ydinvoimakysymyksissä sekä jopa Pro Hanhikivi -yhdistyksen nimen osuvuudesta. Liekö suuri ja mahtava ydinvoiman vastustuksen pelko ja siitä seurannut voimakas tunnekuohu saanut toimittajasta yliotteen? Jäitä hattuun, Antti Ervasti.

Kriittisiä ydinvoimakantoja koskevia ennakkoluuloja lieventääkseen Pro Hanhikivi ry on pyrkinyt toimimaan ja mm. eräiden viranomaistahojen mielestä onnistuneesti toiminutkin ajamassaan asiassa johdonmukaisesti, organisoidusti ja ennen kaikkea asiaperusteisiin vedoten. Työ on myös tuottanut tiettyjä tuloksia, kuten vaikkapa viimeviikkoisen tiedoksiannon Euroopan parlamentista, jonka vetoomusvaliokunnan ilmoitettiin ottaneen Pro Hanhikiven ja Raahen seudun luonnonystävien vetoomuksen Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta käsiteltäväkseen. EU:n parlamenttia on pyydetty selvittämään, onko hanke luonto-, lintu- ja vesipuitedirektiivien vastainen, kuten vetoomuksen tekijät katsovat asian olevan. Ai niin, tunteisiin ei vetoomuksessa muistettu vedota lainkaan, mutta nähtävästi EU:ssa asiaperusteetkin pätevät yhtä hyvin.

——

(Huom! Alla olevaa viimeistä kappaletta Kaleva ei julkaissut)

Samaa ei voitane sanoa maakuntamme päälehti Kalevasta, joka jätti kyseistä asiaa koskeneen asiallisen tiedotteen tylysti julkaisematta, toisin kuin vaikkapa ydinvoimahanketta aktiivisesti eri näkökulmista seuraava Keskipohjanmaa ja nyt myös Raahen seutu. Onko niin, että ydinvoiman vastustusta pelkäävät mediavaikuttajat katsovat turvallisimmaksi jättää tiettyjä asioita julkisuudessa kertomatta? Tietohan tunnetusti lisää tuskaa ja saattaa antaa kansalaisille ajattelemisen aihetta useassakin mielessä, etenkin kun asiat ovat pielessä.