Hanna Halmeenpää | hannahalmeenpaa.fi

Viikko sitten kävin Brysselissä, en ostoksilla, vaan asioimassa. EU:n vetoomusvaliokunta otti Pro Hanhikiven viestin vakavasti ja päätti edelleen jatkaa vetoomuksemme käsittelyä tarkennetuin tiedoin, kunhan päätös ydinvoimayhtiö Fennovoiman tavoittelemasta voimalan sijoituspaikasta ja sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut sekä Pyhäjoen että Simon ydinvoimamaakuntakaavoista on tehty.

Brysselin kevät oli lämmin, tänään lämmintä piisasi jo kotioloissakin! Lämpö on saanut kunnolla liikkeelle myös ahkerat työläisemme, mehiläiset. Takaiskuna oli ensimmäistä kertaa eilen kuitenkin todettava karhun popsineen yhden kokonaisen mehiläistarhan parempiin suihin! Harvinainen tapaus tässä rannikon tuntumassa. Ei muuta kuin petokorvauksia ministeriöstä kyselemään ja sähköpaimenta muiden pesien ja tulevan sadon turvaksi kaivelemaan…

Kampanjaa voi tehdä niin monella tavalla kuin on ehdokkaitakin. Omani tahtia rytmittää ainakin viisi tärkeää muuttuvaa tekijää: esikoispoika, tytär, kuopuspoika sekä aviomiehen venymisvara ja oma kestävyyteni. Hyvin hoidettuina näillä mennään jo pitkälle! Vaatii kuitenkin malttia, hyvää organisointikykyä ja uskallusta priorisoida tekemisiään melko lailla näiden ”palikoiden” pyörittelyssä. Perheenäidin hommista saa pätevyyden moneen menoon! Hyvinvoiva perhe on voimavara, näinhän olen tavoitteisiinikin kirjannut. Tämä pätee kaikissa tilanteissa, myös vaalikampanjassa.

Tänään hommat priorisoituivat kuin itsestään. Aikainen aamu pienimmäisen kanssa mahdollisti riittävän kiireettömän päivän aloituksen ja tiskikoneen tyhjennyksen ilman enempiä ”apujoukkoja”. Kahvia kahdessa erässä aikuisille, puuroa yhdeksään mennessä kaikille, pyykit koneeseen pyörimään ja porukka isän vastuulle. Kymmenen jälkeen hurautin toisen kalajokisen ehdokkaan, Keskustan Eija Nivalan pihaan, josta kolmas kalajokinen ehdokas Kristillisdemokraattien Veli Ainali noukki meidät molemmat kyytiinsä suunnataksemme paneelikeskusteluun Ylivieskan Raudaskylään. Yhteistyössä on järkeä! Keskustelu seutukunnan muidenkin ehdokkaiden kesken sujui rehtori Jukka Hautalan johdolla varsin jouhevasti. Olihan toki mukava käydä vanhalla työpaikalla myös hieman tunnelmoimassa ja tuttujakin tapaamassa.

Kaupan kautta kotiin. Keittiön pyödän ääreen palattuani ehdin jopa hetken askarrella,  syöttää nuorimmaiselle välipalaa, syödä itsekin ja laittaa pienimmän sitten päiväunille. Ulkona isompien kanssa lennätettiin leijoja (!) kovassa tuulessa. Vielä makaronilaatikko uuniin kypsymään ja odottamaan leijahommista pihalta palaavia syömäreitä. Itse jatkoin illaksi valtuuston iltakouluun pohdiskelemaan Kalajoen kouluverkkoselvityksen vaihtoehtoja. Siinäpä meillä päättäjillä pohdittavaa riittää, varmasti vielä pitkälle syksyyn saakka.

Kotiin palattuani yksi joukosta oli jo nukahtanut, parin muun iltapuuhat tuli hoidettua omien ohella. Pienet punkkaan, aikuisille teetä ja ehkä sitä sympatiaakin parin valmiiksi voidellun leivän verran yhteisen pöydän ääressä. Lukemattomien lehtien pinoa madalsin yhdellä  tuoreimmasta päästä,  juoksevat vaaliasiat ja pakolliset postitkin tuli vielä hoidettua. Vaalikoneet, kannaotot ja ”pitkät puheet” saivat tältä iltaa jäädä. Nukkumattomien tuntien määrääkin on välillä syytä vähentää. Peruna kerrallaan, sanoisi moni täkäläinen. Perheen asiat ja politiikka mahtuivat samaan päivään tänäänkin.

Pitkän päivän ilta. Oulun yliopistolla on kiva kampanjoida! Siellä tapaa aina vanhoja tuttuja, joista useimmat muuten ovat tätä nykyä tohtoreita. Opettajia, opiskelu- ja työkavereitakin siellä aina tapaa…mutta kaikkein ilahduttavinta silti on tavata ajattelevia, asioita punnitsevia ja fiksuja nuoria ihmisiä, opiskelijoita! Tulen toistekin.

Puoluejohtajatkin piipahtivat Oulussa Kalevan, Kauppakamarin ja Oulun eteläisen Rotary-klubin järjestämässä arvoseminaarissa, johon osallistuin Pro Hanhikivi ry:n edustajana. Niin, osallistujajoukkohan toki koostui pääasiassa politiikan ja elinkeinoelämän eliitistä, pääsylipun hinnan (50 €) ansiosta, mutta oli siellä muutama muukin ihminen sentään, minä mukaan lukien. Puheenjohtaja, päätoimittaja Markku Mantila toivoi runsasta ja aktiiviista osallisuutta keskusteluun myös yleisöltä. Se taisi kyllä mennä vähän niin ja näin sen osallisuuden kanssa. Puheenvuoroja yleisölle ei juuri herunut. Sain kuitenkin esittää puoluejohtajille kysymykseni, sattumoisin muuten suoran radiolähetyksen aikaan:

”Kiitos (Paavo) Arhinmäelle hintakritiikistä. Täällä on puhuttu paljon rahasta ja olen tänään kuullut yliopiston käytävillä hyvin paljon kommentteja siitä, että kansalaisilta saamalla mandaatilla ja yhteisillä varoilla työskentelevän maamme poliittisen johdon arvojen kuuleminen on maksullista. Kysymykseen. Näillä leveyksillä yrittäjien huulilla on näinä päivinä ja lähitulevaisuudessa Nokian ohella yhtiö nimeltä Fennovoima. En kuitenkaan kysy tästä yhtiöstä, vaan haluan tietää, oletteko jatkossakin ydinvoimanaisia tai ydinvoimamiehiä, haluatteko siis Fortumin uuden luvan seuraaviin hallitusneuvotteluihin ja haluatteko Suomesta näin banaanivaltion myös ydinenergian suhteen?”

Vastauksista selkeä ”kyllä” tuli ennalta arvaten Kataisen suusta, Kristillisten Bjarne Kalliksen vastatessa ”enemmän kyllä kuin ei” eli vähän niinkuin fifty-sixty?! Sinnemäki ja Arhinmäki eivät ydinvoimalle tai Fortumin luvalle johdonmukaisesti edelleenkään lämpene, Jutta U. puolestaan puhui niin hiljaa, etten ole aivan varma oliko se todella ”ei”? Soinin taktiikkana taisi myös tässä kohtaa olla nopea nokkeluus, koskapa vastaus hukkui äänentoistolaitteisiin (ainakin minulta). Mutta kaikkein nokkelin oli kuitenkin pääministeri Kiviniemi, joka turvautui pyörittelemään: ”aika ei vielä ole kypsä hallitusneuvottelujen miettimiselle…”. No eipä, muttei kypsyysastetta tässä tiedusteltu. Diipadaapaduu, ydinvoimanaisia juu, jos aikaisempien energiaedesottamusten valossa asiaa arvioidaan.

Vanhan kotikaupunkini ja arvokeskustelun ”pölyt” parin tunnin ajomatkalla karistettuani, vuorossa oli Kalajoen valtuuston kokous. Pari asiaa siitä. Aloitteeni Reilun kaupan tuotteiden suosimisesta ja Reilun kaupan kaupungin arvonimen tavoittelusta esitettiin hylättäväksi, koska Kalajoki nyt ei vain ole reilu kaupunki. Päätösesityksen perustelut päättyivät pariin toteamukseen vallitsevasta nykytilasta. Tässäkö olemme emmekä muuta voi? Käytin asiasta kohtalaisen perusteellisen puheenvuoron ja sainkin vasemmalta kannatusta omalle esitykselleni palauttaa aloite jo toistamiseen uudelleen valmisteltavaksi. Äänestyksen tulos: 31 kaupunginhallituksen ”epäreilua nykytilaa” suosivan esityksen kannalla, 25 reilun kaupan kannalla. Eipä siinä mitään. Palataan reiluun asiaan aloitteen merkeissä jälleen ensi vuonna, toivottavasti paremmin perusteluin ja pohjaselvityksin! Jotkut pienet asiat vaativat näköjään poikkeuksellisen paljon aikaa. Kukaan ei sentään kehdannut vastustaa aloitettani kuntapäättäjien sidonnaisuuksien julkistamisesta. Sepä vasta olisi omituiselta näyttänyt. Aikansa kutakin. Toimintatapojen ja ”maan tapojen” hidas mutta varma muutos taitaa olla realismia, ja hyvä niin.

Vihreät Kärkkäisellä...jotta voisit kysyä enemmän!

Eilinen kampanointi Ylivieskan Kärkkäisellä yhdessä kansanedustaja Erkki Pulliaisen kanssa oli mukavaa ja menevää touhua! Ylimmäinen säiden laatija oli kuullut toiveemme lauhtuvasta kelistä ja tällä kertaa lukemat olivatkin aivan inhimilliset, -10 hujakoilla.

Kärkkäinen näyttää hyvällä imulla vetävän väkeä ympäri seutukuntaa. Kohtaamisissa tuttujen ja tuntemattomien kanssa juttu luisti ainakin ylivieskalaisten, pyhäjokisten, kalajokisten, alavieskalaisten, nivalalaisten, sieviläisten ja muutaman kauempaakin tulleen kanssa. Kuuma mehu ja kahvi Hanna-tädin kekseillä höystettyinä pitivät kielen kannat sulina. Runsas rohkaisu ja kannustus kansan taholta lämmitti mieltä vieläkin enemmän!

Vankan päivän politiikan ja asiatiedon ajankohtaiskatsauksen ohella kuulin Erkiltä mielenkiintoisen seikan Kalajoen kaiketi ensimmäisestä, 1800-luvulla vaikuttaneesta valtiopäivämies Jaakko Myllylästä. Erkki kertoi joutuneensa äskettäin toteamaan, ettei itse olekaan sukunsa ensimmäinen kansanedustaja, kun tämä Myllylä oli sukuselvityksen yhteydessä paljastunut Pulliaisen sukulaismieheksi. Pieni maa, pienet piirit. Näin löytyi Kalajoelta pitkä piuha menneisyydestä jopa nykypäivän Vihreisiin. Liekö oikea analyysi, mutta kuulimpa kansan suusta eilen sellaisenkin arvion, että Vihreät ajavat alkiolaisempaa politiikkaa kuin nykyinen pääministeripuolue. Monenlaisia mietteitä ja ajattelemisen aihetta tässäkin.

Kampanja on virallisesti käynnistetty! Avajaisia vietettiin sunnuntaina Kalajoella koko perheen talvitapahtumassa ja myöhemmin Tapion Tuvalla. Paukkupakkasesta huolimatta koko perheen talvitapahtumaan uskaltautui mukavasti väkeä paikalle. Hevoskyytiäkin saatiin, kelin himpun verran lauhduttua. Pirteät agility-koirat keräsivät kehuja, iglua rakennettiin ja makkaraa paistettiin nuotiolla. Kiitos talkooväelle ja mukana olleille, tästä on hyvä jatkaa kohti maalia! Alla kuvia:

Aina ei kaikki mene niin sanotusti ihan putkeen, vaikka toivottuun lopputulokseen päästäisiin, kuten tänään kotona. Pistin aamulla leivinuuniin tulet, pakkasmittari näytti -24, ulkona. Kun kuopus oli paketoitu kuistille eka päikkäreille, päätin alkaa pullataikinan tekoon, kun uuni kerran oli lämpiämässä. Pitää sitä lasten iloksi joskus alkaa porukalla leipomaan, vaikka ei aina jaksaisi. Tuore hiiva jääkaapissa oli tietenkin mennyt vanhaksi, löytyi kuivahiivaa sentään. Leivontamargariiniakin oli vain nimeksi, oli paketti aitoa voita sentään. Muutkin ainekset kasassa, eikun leipomaan! Muistin vetää tuhkat uunista, avata häkäpellin ja sulkea sen toisen. Oiskohan pitäny vielä pesällinen polttaa…? Puut loppu laatikosta, ei viitsi pakkaseen puupinolle lähteä, lapset jo valmiiksi lentsussa.

Muistin anopilta häälahjaksi saadun yleiskoneen, sillähän saa kätevästi isommankin satsin vaivattua. Kaivoin vekottimen kaapin perältä käyttöön. Reilulla päällä hurautin kulhoon aineksia kaksinkertaisen määrän normaalista ja kone hyrräsi kiltisti. Taikina kuitenkin alkoi pian täyttää kulhon ääriään myöten ja huomasin sen olevan myös aika kovaa jankkia. Liikaa jauhoja. ”Isi on kyllä parempi leipomaan…”, esikoinen aloitti arvionsa. Eka puhelu äitille: ”…ku meni jo 2 kg luomujauhoja, ei viitsis hukkaan heittää…”, ohje: lisää lämmintä maitoa. Piti siirtyä vaivaamaan käsin, isommassa astiassa.

Juuri kun kädet olivat mukavasti upoksissa taikinakulhossa, kuopus heräsi. Ei muuta ku homma seis. Käsien pesulle ja lapsi sisälle syömään. Isommillakin tuli jo nälkä. Alettiin ruuan laittoon, syötiin. Sitten jatkettiin leipomista. Oliko se hiiva vielä hengissä? Ei hyvältä näyttänyt, mutta jos taikina nyt kohoaisi, se tulisi yli laidan tästäkin kulhosta. Piti kaivaa marjaämpäri kylmästä ruokakomerosta, lämmittää sitä uunin suulla ja siirtää taikina taas uuteen astiaan. Vaan ei kohonnut. Toka puhelu äitille, ohje: lisää hiivaa lämpimään maitoon sekoitettuna. Tehosi, kohosi.

”Joko me kohta leivotaan?”, tytär kyseli. Eiköhän jo voitaisi…jaa, vaippa piti ensin vaihtaa. Vaihdoin. Piti laittaa myös silmätippoja kahdelle nuorimmalle, laitoin, ei käynyt helposti. Pienin suuttui toimenpiteestä niin, että lepyttelyyn meni ainakin puoli tuntia. Uusi, monesko lie, yritys leipomisen suhteen. No niin, nyt uuni olikin jo jäähtynyt liikaa. Sähköuuni päälle, justiinsa joo.

Lopulta pyöriteltiin kuitenkin neljä pellillistä paistettavaa ja välipalaksi kelpasi tuore pulla maidon kera! Tyytyväistä porukkaa. Tiskivuoren selvittelyä tuumasin ajatella vasta hetkeksi sohvalle oikaistuani. Pienin ehti kuitenkin väsähtää ensin, laitoin taas kuistille päikkäreille. Tiskikone täyteen ja kulhovalikoima käsipesulla puhtaaksi. Imuriakin tarvittiin leipomisjälkien siivoamiseen. Harmikseni mies ehti tulla kotiin, ennen kuin ehdin pyytää tuomaan lisää leivonta-aineksia kaupasta! Huomenna olis voinu jatkaa tämän päiväisten kokemusten rikastuttamana. ”Miten on päivä menny?”, mies kyselee lapsilta. ”No me ollaan oikeestaan vaan leivottu koko päivä!”  Niimpä niin.

Tänään oli hyvä syy käydä elämäni ensimmäistä kertaa Raution nuorisoseuralla. Kyläyhdistys oli kutsunut bioenergiayrittäjä Juha Sipilän Fortel Components Oy:stä kertomaan, miten yhtä maailman nopeimmin kasvavaa alaa, puhtaan energian tuotantoa harjoitetaan Kempeleen ekokorttelissa. Energiaa kannattaa Sipilän mukaan tuottaa juuri siellä, missä sitä sähkönä ja lämpönä käytetään. Omasta mielestäni hajasijoitettu uusiutuvan energian pientuotanto olisi koko maan kattavana verkostona myös huoltovarmuudeltaan aivan eri luokkaa kuin muutama jättilaitos valtakunnan verkon päätuottajina. Sipilän mallin mukaista systeemiä osattaisiin monin paikoin varmaan arvostaa, huomioiden pitkät sähkökatkot lähimenneisyydessä eri puolilla maata.

Miellyttävää oli esitystä edistyksellisellä tavalla innovatiivisesta, osin ”vanhoihin viisauksiin” pohjaavasta hankkeesta seurata. Keskusteluakin syntyi melko vilkkaasti.  Puuhaketta omassa voimalaitoksessaan kaasuttava, siitä sähköä tuottava ja hukkalämmöllä talot lämmittävä ekokortteli kelpaa malliesimerkiksi muuallekin. Kunhan Sipilä kumppaneineen selättää pienet prototyyppivaiheen käytännön pulmat ja saa kaikki säädöt kohilleen, on systeemille selvää tilausta uusille asuinalueille ja sovelluksina maaseutuympäristöönkin vaikka millä mitalla. Kun 2 kg puuta vastaa energiasisällöltään yhtä litraa öljyä, ei liene tarpeen edes kysyä, kumpaa kannattaa käyttää.

Kun kuvioon vielä saadaan yhdistettyä biohajoavien kotitalous- ja wc-jätteiden (myös maatalouden ja jätevedenpuhdistamojen lietteiden) hyödyntäminen biokaasuna energiaksi, on tällä ekopaketilla ratkaistavissa iso kasa tämän hetkisiä huonoja käytäntöjä paitsi energiantuotannon, myös jätevesien ja jätteiden käsittelyn osalta. Samalla tulisi poistettua hajoavan orgaanisen aineksen aiheuttamaa metaanikuormaa ilmakehästä. Metaani on nimittäin paljon voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin ilmastonmuutoksen pääpeikkona pidetty hiilidioksidi.

Sähkön reaaliaikainen mittaus puolestaan mahdollistaa tulevaisuudessa kulutuspiikkien tarkan tunnistamisen ja uusiutuville energiamuodoille tarvittava syöttötariffi sähkön pientuotannon myymisen valtakunnan verkkoon, etenkin silloin, kun kulutus on korkeimmillaan. Käytäntö on jo arkipäivää mm.  Saksassa, jossa sähköntuotannosta on tullut maatilojen uusi tulonlähde, ja tulevaisuutta myös meillä, hitaasti mutta vuoren varmasti.  Saksassa puhtaan energian alalla on noin 300 000 työpaikkaa. Miksei meilläkin haettaisi hyvinvointia, kasvua ja kilpailykykyä kestävällä tavalla? Kilpailukykyhän on sitä, että tehdään asiat niin hyvin ja järkevästi kuin osataan, eikä ainakaan huonommin kuin muut. Sitä odotellessa on hyvä viedä tietoa ja teknologiaa eteenpäin sekä myötävaikuttaa asenneilmapiirin laajamittaiseen muutokseen energia- ja jäteratkaisuissa.

Tiedote 7.2.2011, julkaisuvapaa heti

Ensi sunnuntaina Kalajoella on mahdollisuus päästä harjoittelemaan iglun tekoa. Koko perheelle suunnatun tapahtuman aikana lapset pääsevät ponin selkään ja rekiajelulle ovat tervetulleita myös aikuiset. Kysymyksessä on kalajokisen Hanna Halmeenpään eduskuntavaalikampanjan avaus Hiekkasärkkien ratsastusmaneesilla.

Iglu syntyy tietysti lumesta, mutta tarkkaa tekotapaa Halmeenpää ei vielä paljasta. Sää ei rakennusurakkaa voi päästä pilaamaan, sillä inuitien koti syntyy niin pakkas- kuin suvilumesta. Reippaille rakentajille on myös makkaranpaistomahdollisuus nuotiolla, mehua ja kahvitarjoilu.

Vihreiden listalta eduskuntaan pyrkivä Halmeenpää on ehdolla ensimmäistä kertaa. Halmeenpää toimii tällä hetkellä Kalajoen kaupunginvaltuutettuna ja on ollut energiakysymysten tiimoilta kuultavana myös eduskunnassa. Viime keväänä Halmeenpää keräsi kiitosta reippaasta ja asiantuntevasta asenteestaan kohtaamisessaan elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen kanssa ydinvoimaan liittyvässä keskusteluohjelmassa Ylen A-talkissa.

Energia-asiat eivät ole Halmeenpään ainoa kampanjateema. Halmeenpää puhuu kannustavan sosiaali- työllisyys- ja perhepolitiikan puolesta ja ajaa reilua päätöksentekoa kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan.
”Kansan ääntä on kuunneltava ja ääntä kannattaa jokaisen myös käyttää”, Halmeenpää vinkkaa.

Koko perheen talvitapahtuma Kalajoen Hiekkasärkkien ratsastusmaneesilla, Ratsutiellä sunnuntaina 13.2. klo 12-14. Opasteet Tapion Tuvalta.

Hanna Halmeenpään virallinen kampanjanavaus Tapion Tuvalla klo 16. Esiintyjänä cross-country-folk -yhtye Vanhat Harput. Molempiin tilaisuuksiin vapaa pääsy.

Joidenkin asioiden hoitoa Kalajoen kaupungissa voisi kuvailla toteamalla, että kaupungissa vallitsevat ihan omat lait. Ei nyt suorastaan suositeltavaa mutta ilmeisesti tarvittaessa käypä vaihtoehto on toimia lainsäädännöstä kovin tarkasti piittaamatta. Kunhan vain kukaan ei valittaisi päätöksistä.

Valitukset tuppaavat joka tapauksessa vanhenemaan oikeuslaitosten pitkissä käsittelyjonoissa niin, etteivät ne aiheuta muutoksia itse toimintaan, vaikka rikkomuksia havaittaisiinkin. Näin on tapahtunut ainakin Kalajoen ympäristötarkastajan tehtävien hoidon järjestelyissä, joita on ruodittu mm. hallinto- ja markkinaoikeudessa parin viime vuoden aikana.

Markkinaoikeus totesi viime keväänä kaupunginhallituksen menetelleen hankintalain vastaisesti jättäessään ympäristötarkastajan tehtävien järjestämistä varten hankitun konsulttipalvelun kilpailuttamatta. Hallinto-oikeus on nyt todennut kaupunginhallituksen menetelleen lainvastaisesti myös määrätessään ympäristötarkastajan virkavastuullisten tehtävien hoitajaksi rakennustarkastajan, jolla ei ole ympäristötarkastajan virkaan vaadittua kelpoisuutta. Asiassa ei ollut selvitetty, ettei tehtävää hoitamaan olisi ollut saatavissa kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä. Kaupunginhallituksen esittämät taloudelliset syyt ympäristösihteerin tehtävien hoidon järjestämiseksi eivät myöskään olleet sellainen peruste, jonka vuoksi kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain mukaan henkilö olisi voitu ottaa määräaikaiseen virkasuhteeseen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista riippumatta.

Mutta Kalajoella näin toimitaan, tälläkin hetkellä.

…tai ainakin yhdestä Kempeleessä sijaitsevasta, Sipilän Juhan masioimasta korttelista, jossa on viisaalla tavalla yhdistetty energiatehokkuus, hajasijoitettu uusiutuvan energian tuotanto, asumisviihtyvyys, nyt myös liikenteen päästöjen vähentäminen sähköautoilua edistämällä ja moni muu kannatettava asia. Näitä tarvitaan Kempeleen ulkopuolellakin. Malli ennakkoluulottoman edelläkävijän ideasta. Sellaisilla on tapana toteutua!