Hanna Halmeenpää | hannahalmeenpaa.fi

Kotimatkalla puoluevaltuuskunnasta. Yli kuuden tunnin keskustelun jälkeen vihreät selvällä päätöksellä hallituksessa, Niinistöstä ympäristöministeri ja Hautalasta kehitysyhteistyöministeri. Henkilövalinnat ovat hyviä, hallitustyössä ja -ohjelmassa on hyviä ja huonoja puolia, mutta suhtaudun tulevaisuuteen kuitenkin hivenen valoisammin kuin aamulla ennen kokousta.

Pari sanaa myös reilun viikon takaisesta Kuopion puoluekokouksesta. Vetäydyin muutaman muun ehdokkaaan tavoin varapuheenjohtajakisasta, koska käytyjen neuvottelujen pohjalta oli järkevämpää tavoitella puoluejohtoon edes yhtä edustajaa ”kehäkolmosen ulkopuolelta”, kuin jättää koko potti ruuhkasuomeen. Tällöin parhaimmat läpimenon mahdollisuudet varapuheenjohtajistoon realisoituivat Krista Mikkoselle. Tämä joensuulainen biologi ajaa niitä arvoja ja asioita, joita itsekin kannatan. Keskitimme äänemme hänelle, hyvin tuloksin!

Pian vetäydyn kesän viettoon ja kotirintamatyöhön pienen perheeni pariin, hetken lepoon puoluepolitiikasta ja huomisen valtuuston kokouksen jälkeen myös kunnallispolitiikasta. Elokuussa alkavat taas siviilityöt. On kerättävä voimia, vähän kaikkeen.

Viikko sitten kävin Brysselissä, en ostoksilla, vaan asioimassa. EU:n vetoomusvaliokunta otti Pro Hanhikiven viestin vakavasti ja päätti edelleen jatkaa vetoomuksemme käsittelyä tarkennetuin tiedoin, kunhan päätös ydinvoimayhtiö Fennovoiman tavoittelemasta voimalan sijoituspaikasta ja sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut sekä Pyhäjoen että Simon ydinvoimamaakuntakaavoista on tehty.

Brysselin kevät oli lämmin, tänään lämmintä piisasi jo kotioloissakin! Lämpö on saanut kunnolla liikkeelle myös ahkerat työläisemme, mehiläiset. Takaiskuna oli ensimmäistä kertaa eilen kuitenkin todettava karhun popsineen yhden kokonaisen mehiläistarhan parempiin suihin! Harvinainen tapaus tässä rannikon tuntumassa. Ei muuta kuin petokorvauksia ministeriöstä kyselemään ja sähköpaimenta muiden pesien ja tulevan sadon turvaksi kaivelemaan…

Kuukausi sitten ajattelin hieman huilia. Multaa on pihamaalla kärrätty ja pari kuormaa soraakin levitetty. Pihakeinun ja lasten kiikkutelineen paikkaa siirrellään lähes päivittäin, hitaasti hyvä tulee! On tervettä heilua lapion varressa vaalipaneeleissa istumisen, pitkin maakuntaa reissaamisen ja kampanjakiireiden päälle. Pidempi huiliminen jäi kuitenkin vain ajatukseksi, kun on pitänyt rientää entisiin ja uusiinkin haasteisiin, energiateeman ympärillä ja Vihreiden luottamustehtävien tavoittelun parissa.

Kielivalikoimasta saksa on ollut pinnalla jo parissa tilaisuudessa, 5. toukokuuta saksalaisen energiayhtiö E.ON:in osakaskokouksessa Essenissä, ja eilen Raumalla, kun tapasin yhdessä Pro Hanhikiven pj. Helena Maijalan kanssa Saksan liittopäiväedustajia. Keskustelua käydään Suomen ydinvoimahankkeiden ympärillä, tässä tapauksessa erityisesti Fennovoiman suunnitelmiin kohdistuen. Nyt on valmistauduttava jo seuraavaan visiittiin asian tiimoilta, kohdemaa ensi viikolla: Belgia.

Samaan aikaan perheen jokakeväinen ”juhlakausi” käy kuumimmillaan. Huhtikuun alussa pienimmästä päästä selvittiin kakkuseremonioin kotiväellä. Äitienpäiväkahvit hörpittiin kolmessa polvessa. Viimeviikkoisten merkkipäivien pikkuprinsessaparvea seuraa nyt lähipäivinä reipas eskari-ikäisten juhlijoiden joukko… ja kohtahan on jo juhannus!

Sitä odotellessa aherrettavaa vielä riittää, monilla tahoilla. Jokohan hallitus saadaan muodostettua? Millä kokoonpanolla? Minkälaisin ehdoin?

Huh, vaalipäivä on ohi ja tämä seuraavakin jo pitkällä. Olo on toki tiivistahtisen kampanjan jäljiltä hieman uupunut, mutta päällimmäisin tunne on ilo tehdystä työstä ja sen tuloksesta, joka pääsi hieman myös yllättämään. Ylsin selvin luvuin vihreiden kärkikolmikkoon Oulun vaalipiirissä, tätä en ihan osannut ennakoida. Teimme parasta kampanjaa, mitä voimavarat ja resurssit antoivat myöten. Paljon enemmän ja isommin, kuin alunperin uskalletiin ajatella. Hieno tukijoukko on ollut ympärillä alusta loppuun saakka, moni on ollut lujilla, mutta olipahan positiinen potti! Satu Haapanen on uusi Vihreä kansanedustaja, Onnittelut siitä Sadulle! Varapaikalle sijoittunut Erkki Pulliainen on merkittävän päivätyön tehnyt ex-kansanedustaja, Hatunnosto ja kumarrus siitä Erkille!

Kokonaisuutena Vihreiden tulos on pahasti tappiollinen ja vaalien tulos kaiken kaikkiaan… hmmm, mietteliääksi vetää avoimen, ympäristövastuullisen ja ihmisläheisen Suomen tulevaisuuden kannalta. Politiikkahan nyt kuitenkin on kestävyyslaji, joten eiköhän jatketa arvokkaiden asioiden edistämistä, kukin tahoillamme. Jokainen ääni on yhtä arvokas, vaaleissa ja elämässä! Kiitos.

Näin vaalipäivänä täytyy jo uskaltaa puhaltaa, pitkän ja tiivistahtisen kampanjan päätteeksi. Olo on sellainen, että on tehty parasta kampanjaa, mitä näillä rahkeilla ja resursseilla on osattu, paljon enemmän ja isommin kuin kukaan alkuvaiheessa kuvittelikaan! Ilokseni olen löytänyt myönteisiä arvioita muualtakin ja huomaan olevani mm. 100-prosenttisesti ympäristömyönteinen, vesistömyönteinen, Oras Tynkkysen, Leo Straniuksen sekä eräiden Oulun kaupunginvaltuutettujen suosittelema ehdokas, joka kuuluu Tieteen ja teknologian Vihreisiin ja olisi nuorison varjovaaleissa jo päätynyt eduskuntaan! Tänään illalla ratkeaa, miten oikeasti käy.

Kirjoitus on julkaistu Kalajoen Seudussa 23.3.2011

”On ilman muuta taloudellisempaa ja turvallisempaa tehdä niin, että ydinjäte on yhdessä paikassa”, toteaa Fennovoima Oy:n ydintekniikkajohtaja Juhani Hyvärinen YLE Uutisten haastattelussa (21.3.). Hyvärinen odottaa, että ydinvoimayhtiöt TVO, Fortum ja Fennovoima vielä voisivat keskenään sopia loppusijoituksesta Posivan luolastoon. Jos näin ei käy, luottaa Fennovoima siihen, että yhteistyöhön pakotetaan, uutisoi YLE. Näinhän Fennovoima on hankkeessaan tottunut toimimaan; jos ei hyvällä suostuta yhteistyöhön, pakotetaan. Yhtiö suunnittelee soveltavansa pakkokeinoja myös Pyhäjoen Hanhikiven alueen niihin maanomistajiin, jotka eivät ydinvoimaa halua edistää. Sopii yrittää, ennakkotapauksia menettelystä tällaiseen tarkoitukseen sovellettuna ei ole olemassa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen väläytteli YLE:n uutisissa jälleen Olkiluodon lisäksi toisenkin loppusijoituspaikan olevan mahdollinen. Montako ydinjätehautaa Suomi tarvitsee ja missä ne sijaitsevat? On vastuutonta antaa Fennovoiman hankkeen edetä, ellei tiedetä minne yhtiö jätteensä sijoittaisi. Hankkeen vaikutusten kokonaisarviointi on mahdotonta, ellei kokonaisuus ole tiedossa. Aluepoliittista syistä useat pohjoisen poliitikot epäilemättä kannattavat Fennovoiman hankkeen ohella ydinjätteen loppusijoitusta Pohjois-Suomeen. Tämä olisi varsin looginen ajatuksen jatke.

Kaikkein taloudellisinta ja turvallisinta on lopettaa ydinenergian ja ydinjätteen tuottaminen asteittain kokonaan, eikä rakentaa uusia voimaloita järjenvastaista jätetuotantoa ja useita ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvia riskitekijöitä lisäämään. Sähköä voidaan tuottaa maamme tarpeisiin nähden riittävästi, kustannustehokkaasti, omavaraisesti, työllistävästi, huoltovarmuutta lisäävästi, turvallisesti ja ympäristöystävällisesti luomalla Suomeen kattava hajasijoitetun uusiutuvan energian verkosto. Siihen tulee investoinnit suunnata! Lisäksi tarvitaan laaja-alaisia koko yhteiskunnan energiatehokkuutta parantavia toimia ja tulevaisuudessa mahdollisia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä.
Kestävässä energiauudistuksessa on tekemistä koko joukolle asiantuntijoita, suunnittelijoita ja toteuttajia. On resurssien haaskausta puuhata loputtomiin jo ajat sitten siirtymäkauden ratkaisuksi nimetyn ydinvoiman parissa. On aika siirtyä parempaan, eikä vain puhua siirtymisestä. Suomen energiapolitiikkaan tarvitaan nyt aikalisä. Perustellusta syystä pitää voida ja pitää uskaltaa tehdä uusia linjauksia. Politiikassa kyse on siitä, mitä asioita ja arvoja halutaan edistää. Mitä Suomen energiapolitiikalta halutaan, nyt ja jatkossa?

Hanna Halmeenpää
kansanedustajaehdokas (vihr.), Kalajoki

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.3.2011.

Sitran teettämä ja MTT taloustutkimuksen laatima tuore kyselytutkimus (02/2011) paljastaa suomalaisten uskovan maaseutuun yhä vahvemmin, hienoa! Eniten maaseudun tsemppaajia on 25–44-vuotiaissa. Maaseutuoptimismia tunnustaa nyt jo kaikkiaan 40 prosenttia suomalaisista, kun pari vuotta sitten luku oli vain vajaa kolmannes.

Hienoa on myös havaita enemmistön suomalaisista, puoluekannasta riippumatta, toivovan maaseudultamme samoja asioita, joita itsekin kannatan: enemmän luomu- ja lähiruokaa, vähemmän maatalouden tehostumista, paljon uutta vihreän talouden liiketoimintaa, parempia tietoliikenneyhteyksiä ja uusia asukkaita.

Lisäksi suomalaiset odottavat maaseudulta virkistystä, luonnon kohtaamista, tilaa ja rauhaa. Näitä itsekin odotan ja maaseudulla asuvana myös koen ja nautin.

Viime vuoden lopulla Jorma Ollilan johdolla julkistetussa Maabrändi-raportissa (www.tehtavasuomelle.fi) luomu on nostettu olennaiseksi osaksi tulevaisuuden Suomea.

Vision mukaan puolet suomalaisesta maataloudesta on luomua vuoteen 2030 mennessä. Maailmalla vallitsevaan Suomi-kuvaan luomu sopii ja brändiä on hyvä rakentaa sen ympärille, missä on edellytyksiä menestyä. Luomussa on.

Vastustavia väitteitäkin esiintyy, mutta faktat ovat luomun puolella. Vastustus lienee peräisin lannoite- ja torjunta-ainemarkkinoilta. Mikään maatalouden muoto Suomessa ei ole markkinavetoista, eivätkä markkinavoimat siis käy lyömäaseeksi luomulle.

Luomutilat myös saavuttavat MTT:n kannattavuuskirjanpidon (2009) mukaan taloudellisen tuotannon edellytykset tavanomaisia paremmin.

Kaikki länsimainen ruuantuotanto perustuu julkiseen tukeen. Poliitikot päättävät, mikä on kokonaisuuden kannalta paras tapa järjestää ruokahuolto, edistää elinkeinoa ja minimoida siitä aiheutuvat haitat.

Kun teollisuuden ja asutuksen jätevesien puhdistuksen taso on saatu enimmäkseen kuntoon, maatalous on valitettavasti suurin yksittäinen vesistöjemme ravinnekuormittaja. Myös torjunta-ainejäämiä havaitaan muun muassa kunnallisilla vesilaitoksilla.

Eräs merkittävä maatalouden ja myös asutuksen jätevedenpuhdistamojen vesistövaikutuksia vähentävä, samalla lietteiden lannoitekäyttöä tehostava toimenpide on biokaasutus.

Taloudellinen hyöty tulee sähkönä, lämpönä ja myös euroina, kun energiakauppaa käydään tilan ulkopuolelle. Yhdessä muun uusiutuvan energiantuotannon ohella biokaasu ja puuhake ovat varteenotettavia lisäsiivuja maaseudun tulonlähteisiin.

Suomalaisten enemmistö on juuriltaan maaseudun väkeä, minä myös. Kaupungissa kasvaneena kuulun kuitenkin sekä että ihmisiin (40 prosenttia suomalaisista), jotka kokevat itsensä yhtä aikaa sekä kaupunkilaiseksi että maalaiseksi.

Suomalaiset ovat Sitran teettämän kyselyn mukaan kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että maaseutu on meitä kaikkia varten. Kaikkien suomalaisten tarpeisiin vastaten on maaseutua jatkossakin kehitettävä.

Maaseutu itse on voimavara, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Reilun vuorokauden ajan olemme valitettavasti joutuneet seuraamaan erittäin ikäviä uutisia Japanin maanjäristyksestä, tsunamista, valtavista inhimillisistä tuhoista ja vakavasta ydinvoimalaonnettomuudesta. Tärkeintä katastrofialueella on nyt pelastaa ihmisuhreja ja turvata ihmisten terveyttä, kuten japanilaiset parhaansa mukaan tietysti tekevätkin.

Suomessa STUK antaa rauhoittavia lausuntoja, se on viranomaistaholle määrätty tehtävä. On kuitenkin ristiriitaista antaa ymmärtää, ettei mitään kovin dramaattista olisi tapahtunut, kun osittain räjähtäneestä voimalaitosrakennuksesta on päästetty ja hallitsemattomasti päässyt radioaktiivisia yhdisteitä ympäristöön. STUK rauhoittelee päästöjen olleen melko pieniä. Kuinka suuria päästöjen pitäisi olla, että ne STUK:in mielestä olisivat kohtuullisen suuria ja vakavasti otettavia? Ei asioita pidä liioitella, muttei myöskään vähätellä. Todelliset seuraukset selviävät ja julkistetaan vasta myöhemmin.

Ihmisiä on evakuoitu 20 km säteellä vaurioituneesta voimalaitoksesta, jonka sisällä säteilytaso on pahimmillaan ollut ainakin 1000-kertainen tavanomaiseen verrattuna. Missä kunnossa on tuhoutuneessa reaktorihallissa todennäköisesti ollut käytetty polttoaine? Kun epätodennäköiset riskit realisoituvat, on syytä myös harkita tarkoin, onko kansaivälisen ydinenergiateollisuuden kasvua lisäävälle toiminnalle edellytyksiä, vaikkapa Suomessa. Ydinvoiman ja uraanintuotannon vakavat ja pitkäaikaiset ympäristö- ja terveysriskit ovat tärkeimpiä syitä, miksi Pro Hanhikivi -yhdistyksessä olemme lisäydinvoiman rakentamisen suhteen kielteisellä kannalla. Näköpiirissä ei ole ollut perusteluja muuttaa mielipidettä, päinvastoin.  Hyvää paikkaa ydinvoimalalle ei ole.

Mitä atomipeikkoja lienee niillä ydinvoima-aktivisteilla mielessään liikkunut, jotka maailman menosta kiivastuneina iltauutisten jälkeen Pyhäjoen Parhalahdella kävivät tänään Pro Hanhikiven asettamien ydinvoiman vastaisten banderollien kimppuun? Ei se ole uusiutuvan energian eikä Pro Hanhikiven vika, että ydinvoimassa on ongelmakohtia. No, tämäpä toiminta ei ollut heidän suuruuttaan, vaan pienuutta. Johonkin on virtaa purettava, ellei sitä voi kytkeä valtakunnan verkkoon.

Hyvää satavuotiasta naistenpäivää! Tämä nainen ei juhlasta huolimatta ole elämänsä kunnossa, ei sinne päinkään. Virus vastaan vaalikampanja -ottelu on meneillään, pian jo toista viikkoa, eikä flunssa ota laantuakseen. Lieneekö siis influenssa, joka on myös tehokkaasti levinnyt koko perheeseen. Kuume sentään laskussa useimmilla, röörit rohisee ja keuhkot vielä vinkuu. Tässä kohtaa jo hieman harmittaa. Mutta vielä enemmän harmittaisi, jos yrittäisi sairaana rehkiä ja hankkisi siinä touhussa pitkittyneen taudin jälkitauteineen. Jospa tämä tästä, kunhan päästään taudinaiheuttajasta niskan päälle.

Tsemppaa tukemalla vaalikampanjaani! Tee vaikka eilisen syntymäpäiväni varjolla lahjoitus kampanjaan tai osta pääsiäisaiheisia vaalituotteitani! Kiitos kaikille onnitteluita jo lähettäneille…en huomaa vanhentuneeni juuri yhtään! Iäkäs kummitätini lähetti minulle eilen kortin, jossa luki: ”Kappas, vanhojen asiakirjojen mukaan on syntymäpäiväsi…”. Että näin

Kampanjaa voi tehdä niin monella tavalla kuin on ehdokkaitakin. Omani tahtia rytmittää ainakin viisi tärkeää muuttuvaa tekijää: esikoispoika, tytär, kuopuspoika sekä aviomiehen venymisvara ja oma kestävyyteni. Hyvin hoidettuina näillä mennään jo pitkälle! Vaatii kuitenkin malttia, hyvää organisointikykyä ja uskallusta priorisoida tekemisiään melko lailla näiden ”palikoiden” pyörittelyssä. Perheenäidin hommista saa pätevyyden moneen menoon! Hyvinvoiva perhe on voimavara, näinhän olen tavoitteisiinikin kirjannut. Tämä pätee kaikissa tilanteissa, myös vaalikampanjassa.

Tänään hommat priorisoituivat kuin itsestään. Aikainen aamu pienimmäisen kanssa mahdollisti riittävän kiireettömän päivän aloituksen ja tiskikoneen tyhjennyksen ilman enempiä ”apujoukkoja”. Kahvia kahdessa erässä aikuisille, puuroa yhdeksään mennessä kaikille, pyykit koneeseen pyörimään ja porukka isän vastuulle. Kymmenen jälkeen hurautin toisen kalajokisen ehdokkaan, Keskustan Eija Nivalan pihaan, josta kolmas kalajokinen ehdokas Kristillisdemokraattien Veli Ainali noukki meidät molemmat kyytiinsä suunnataksemme paneelikeskusteluun Ylivieskan Raudaskylään. Yhteistyössä on järkeä! Keskustelu seutukunnan muidenkin ehdokkaiden kesken sujui rehtori Jukka Hautalan johdolla varsin jouhevasti. Olihan toki mukava käydä vanhalla työpaikalla myös hieman tunnelmoimassa ja tuttujakin tapaamassa.

Kaupan kautta kotiin. Keittiön pyödän ääreen palattuani ehdin jopa hetken askarrella,  syöttää nuorimmaiselle välipalaa, syödä itsekin ja laittaa pienimmän sitten päiväunille. Ulkona isompien kanssa lennätettiin leijoja (!) kovassa tuulessa. Vielä makaronilaatikko uuniin kypsymään ja odottamaan leijahommista pihalta palaavia syömäreitä. Itse jatkoin illaksi valtuuston iltakouluun pohdiskelemaan Kalajoen kouluverkkoselvityksen vaihtoehtoja. Siinäpä meillä päättäjillä pohdittavaa riittää, varmasti vielä pitkälle syksyyn saakka.

Kotiin palattuani yksi joukosta oli jo nukahtanut, parin muun iltapuuhat tuli hoidettua omien ohella. Pienet punkkaan, aikuisille teetä ja ehkä sitä sympatiaakin parin valmiiksi voidellun leivän verran yhteisen pöydän ääressä. Lukemattomien lehtien pinoa madalsin yhdellä  tuoreimmasta päästä,  juoksevat vaaliasiat ja pakolliset postitkin tuli vielä hoidettua. Vaalikoneet, kannaotot ja ”pitkät puheet” saivat tältä iltaa jäädä. Nukkumattomien tuntien määrääkin on välillä syytä vähentää. Peruna kerrallaan, sanoisi moni täkäläinen. Perheen asiat ja politiikka mahtuivat samaan päivään tänäänkin.