Fatim Diarra

Olen 23-vuotias yhteiskuntapolitiikan opiskelija. Olen vielä pari kuukautta Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja ja Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Liiton hallituksessa.
Se miten maailmaan päädyin johtuu osittain rakkaudesta ja osittain kommunismista. Lappilainen äitini tapasi Malilaisen isäni Leningradissa yliopistossa. Pian nuoriperhe muutti Helsinkiin jossa olen tähän asti asunut. Syyskuussa muutin Jyväskylään, täällä aion nyt opiskella, juhlia ja vaikuttaa.
Järjestötoiminnassa on aina kahdenlaisia tyyppejä. Kitisijöitä ja tekijöitä. Olen jo kauan kuulunut jälkimmäiseen ryhmään. Aloitin järjestötoiminnan Suomen Lukiolaisten Liitossa jossa olin myös täyspäiväisessä luottamustoimessa varapuheenjohtajana. Sen jälkeen olen toiminut Suomen Taksvärkki ry:n varapuheenjohtajana sekä Allianssin kansainvälisen politiikan jaoston varapuheenjohtajana ja Eurooppa-työryhmän puheenjohtajana. Olen myös partiolainen ja viimekesänä olin Senegalissa tekemässä Suomen pertiolaisten kehitysyhteistyö projektia.
Parhaina puolinani pidän yhteistyökykyäni ja kokemusta. Minun ei tarvitse tulla edariin opetelemaan vaikuttamis- ja edunvalvontatyötä. Olen istunut monissa opetushallituksen työryhmissä sekä Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Liiton Opiskelijavaltuuskunnassa.
Uskon että yliopiston on oltava sen opiskelijoiden näköinen. Opetuksen on oltava laadukasta ja kaikille aina maksutonta. Opiskelijoiden hyvinvointiin on panostettava huomattavasti nykyistä enemmän. Yliopisto ei voi olla mikään dinosaurus joka ei reagoi maailman muutoksiin, kestävän kehityksen teemojen on näyttänä koko yliopiston toiminnassa. Kampuksella on tarjottava mahdollisuus monimuotoiseen ja omaehtoiseen kulttuuritoimintaan.
Rakastan festarointia ja sunnuntai päiviä jolloin ei tehdä mitään, mutta silti ihan kaikkea.
Ennenkaikkea olen käsittämättömän hyvä tyyppi joka tekee politiikkaa tunteella ilman turhaa takakireyttä.