Esa Leppälä 438

 

 Synnyin Seinäjoella 70-luvun puolivälissä perheeseen, jossa isä toimi valtion virkamiehenä ja äiti kunnalla ruoanjakaja-siivoojana. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä pikkusisko.

 Peruskoulun ja lukion kävin Seinäjoella, jonka jälkeen edessä olivat kutsunnat. Niissä ilmoitin halukkuuteni suorittaa varusmiespalvelukseni Kajaanissa tai Oulussa, joten olikin loogista, että minut sijoitettiin Sodankylään.

Varusmiespalveluksen jälkeen 90-luvun puolivälissä oli  suunta elämässä hieman hukassa, kun en tiennyt mitä haluaisin tehdä. Hain lopulta Lapualle kauppaoppilaitokseen, jossa aloitinkin syksyllä opinnot, mutta nopeasti totesin, ettei se ollut minun paikkani. Lopetin koulun ja elin loppuvuoden ja alkukevään Lapualla työttömänä. Elämä oli niukkaa, ja melko pian työttömyys alkoi kyllästyttää. Työvoimatoimiston kautta sain lopulta keväälle 3 kuukauden työharjoittelujakson Lapuan Liuhtarin päiväkodissa. Se oli hienoa aikaa ja kun kolme kuukautta oli kulunut ja olin siellä viimeistä päivää niin silmäkulmia ei voinut pitää kuivina lasten ojentaessa minulle t-paidan, johon jokainen oli piirtänyt kasvokuvansa ja kirjoittanut nimensä ja oli aika hyvästellä heidät.

Tulevaisuuden suunnitelmat eivät kuitenkaan olleet selvinneet tuonakaan talvena ja kesällä olin taas eksyksissä, mitä seuraavaksi? Loppukesästä kävin Seinäjoen ammattikoulun toimistolla kysymässä mitä heillä olisi tarjolla ja niin elämä sai suunnan, joka on siitä pitäen jatkunut. Pääsin opiskelemaan LVI-asentajaksi, sain vastuuta Tutor-opiskelijana ja kahden vuoden jälkeen valmistuin. Jatkoin 1998 Mikkelin ammattikorkeakouluun, jossa opiskelin LVI-insinööriksi, sain muutamia todella hyviä ystäviä opiskelukavereista, joista osan kanssa näemme yhä vähintäänkin kesäisin Ilosaarirockissa. Opiskeluajan työskentelin kesät sekä talvilauantait Mikkelin K-Raudassa LVI-myyjänä.

Opintojen jälkeen sain työpaikan Jyväskylästä Engel Palvelusta, jossa pääsin työskentelemään kiinteistöjen huoltokirjojen parissa. Yritysoston seurauksena firman nimi muuttui ISS Palveluksi ja lopulta oma osastoni ISS Prokoksi, mutta työt pysyivät samoina. Lopulta koin, että oli aika kokeilla omia siipiäni ja yhdessä työkaverini kanssa lopetimme työt ISS:llä ja laitoimme pystyyn oman huoltokirjakonsulttiyrityksen evilko avoin yhtiön vuoden 2007 alusta.

Nyt asun Kuokkalassa kerrostalossa ja asuntolainaa pankille on riittävästi. Yritys tuo kuitenkin elannon ja vapaa-aika kuluu pitkälti jalkapallon parissa katsoen televisiosta ja paikanpäältä niin JJK:n, JyPK:n, FCJ Blackbirdin kuin Suomen maajoukkueenkin otteita sekä itsekin pelaillen Keski-Suomen viitosdivisioonaa Harjun Potkussa. Myös Kirittärien katsomosta minut voi bongata ja toivoisinkin, että Hippoksen alue kunnostettaisiin kunnon futis-pesis pyhäköksi.

Muutoin vapaa-aikaani kuuluu myös lukeminen (erityisesti scifi ja filosofia), elokuvat (kauhuelokuva viehättää kovasti) ja televisiokin satunnaisesti. En kuitenkaan ole tosi-tv:n ystävä, joten ei ole pelkoa, että katsottavaa liikaa olisi, mutta ehdotonta laatua televisiossa ovat esimerkiksi Shield, Boston Legal, House, brittikomediat sekä monet Teeman dokumentit. X-boxin pelaaminen on jäänyt valitettavan vähiin viime aikoina, mutta nyt on Halo 3 työn alla.

Harrastustoimintaan voidaan kirjata myös Suomen maajoukkueen kannattajayhdistyksessä toimiminen, kun järjestän linja-autokuljetuksia maajoukkueen otteluihin.

Olen kriittinen, pohdiskeleva ja kyseenalaistava. Pyrin siihen, että päätökset tehdään rationaalisesti, järkiperustein eikä mentäisi sokeasti tunteella. Asioista pitää keskustella avoimesti eikä kulissien takana juonien. En ole Lipposmainen jyrä vaan keskusteleva joukkuepelaaja. Eräs vahvuuksistani on organisointikyky.

Minulle tärkeitä arvoja ovat tasa-arvoisuus sekä jokaisen ihmisen oikeus päättää elämästään ja valinnoistaan. Valinnoistaan on luonnollisesti kannettava myös vastuu.

Uskon, että minulla voisi olla annettavaa Jyväskylän kaupunginvaltuustossa ja siksi lähdin ehdolle sitoutumattomana Vihreiden listalta.