Blogi – 6. heinäkuuta 2010
Julkaistu Kymen Sanomien yleisönosastolla 8.7.2010
Hallitus esittää rikoslakiin säännöstä törkeästä eläinsuojelurikoksesta. Rangaistukseksi on kaavailtu neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeusrangaistusta sekä eläintenpitokieltoa. Toteutukseen liittyy salaisena pidettävä eläintenpitokieltorekisteri. Törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkkejä ovat erityisen julma tekotapa, teon kohdistuminen huomattavan suureen eläinmäärään tai teon liittyminen taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Tällä hetkellä eläinsuojelurikkeistä ja –rikoksista annettavien tuomioiden määrä on tekojen määrään nähden kovin pieni, sillä syyteharkintaan päätyy vai pieni osa teoista. Kun rangaistuksissa lisäksi käytetään skaalan lievää päätä, olisi lakiehdotuksen suonut tuovan parannusta tähän asiaan.
Lakiehdotus on monelta osin toimimaton. Ensinnäkin tunnusmerkit ovat monitulkintaiset – mitä tarkoittaa erityinen julmuus ja mikä on huomattavan suuri eläinmäärä? Mikä on se kärsimyksen määrä, joka osoittaa tekijältään erityistä julmuutta ja miten julmuus arvioidaan? Ongelmallista tulkinnassa on myös se, että erityinen julmuus ei aina liity teon ulkoisiin merkkeihin ja toteutustapaan. Eri eläinlajeilla on erilaiset hyvän elämän vaatimukset ja jonkin eläinlajin kohdalla jokin teko voi olla huomattavasti julmempi kuin sama teko toiseen eläinlajiin kohdistuneena. Tällaisen huomioonottaminen vaatii erityistä eläinten tuntemusta ja sitä ei välttämättä syyteharkinnasta päättäviltä tai rikosasiaa käsitteleviltä riittävästi löydy. Entä mikä on huomattavan suuri eläinmäärä? Onko viisi nälkiintynyttä hevosta huomattavan suuri määrä vai täytyykö luiden paistaa viidentoista tai kahdenkymmenenviiden hevosen nahan läpi jotta rikos olisi törkeä? Entä onko huomattava eläinmäärä sama kanojen tai sikojen kuin hevosten tai lehmien kohdalla? Onko vaikkapa 25 kanaa huomattava määrä, vai täytyykö kanoja olla 250 tai 2500 jotta niihin kohdistuva rikos olisi törkeä?
Mitä tulee vaatimukseen taloudellisen hyödyn tavoittelusta, lakiehdotus on suorastaan käsittämätön. Jos eläimiä pidetään nälässä, huonoissa oloissa tai pahoinpidellään ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua, kuten on esimerkiksi harrastushevosten ja –koirien tai kissojen kohdalla, rikos ei täytä törkeän rikoksen tunnusmerkkejä. Onko vaikkapa harrastushevosiin kohdistuva rikos vähemmän väärin kuin kilpahevosiin kohdistuva rikos? Tai kärsivätkö omat harrastehevoset eläinrääkkäyksestä vähemmän kuin ansaitsemistarkoituksessa pidetyt hoitohevoset? Tai onko syytä tehdä eroa vain omaksi ”iloksi” pidettävien koirien hoidon laiminlyönnille ja kenneltoiminnassa tapahtuvalle koirien laiminlyönnille siinä vaiheessa kun rikosnimikettä määritetään? Taloudellisen hyödyn tavoittelun ei tulisi olla törkeän rikoksen kriteerinä, mutta se tulisi ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä.
Lakiesitys lähestyy asiaa ulkoisesti teon tunnusmerkkejä tulkiten, huomiotta jää rikoksen uhrin/uhrien näkökulma ja kärsimykset. Eläinsuojelurikoksen uhri kärsii aina riippumatta uhrien määrästä tai tavoitellusta taloudellisesta hyödystä. Törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkkien tulisi olla sellaiset, että ne täyttyvät aina kun rikoksen aiheuttaman kärsimyksen määrä on suuri yksilön näkökulmasta, rangaistusasteikon tulisi olla niin joustava, että teon laajuus voitaisiin huomioida rangaistusta määrättäessä. Lisäksi myös rangaistusasteikon rankempaa päätä tulisi osata ja uskaltaa käyttää.
Eläintenpitokieltorekisterin pitäminen salaisena ei tue eläintenpitokiellon ”kansalaisvalvontaa”. Eläintenpitokieltoa on helppo kiertää pitämällä eläimiä jonkun muun nimissä. Esimerkiksi kenneltoimintaa tai hevosten valmennustoimintaa on mahdollista harjoittaa eläintenpitokieltoa kiertäen. Kun julkisesti olisi saatavilla tieto eläintenpitokiellosta, ei kukaan asioisi kiellon alaisen henkilön kanssa ainakaan tietämättömänä hänen rikoksestaan. Julkinen rekisteri toimisi myös yhtenä rangaistusmuotona ja voisi jo sinällään omalta osaltaan toimia ainakin rikoksen uusimisen ehkäisijänä.
Lakiesityksen henki tuntuu olevan sellainen, että sillä turvataan se ettei eläinsuojelurikoksesta saisi ”liian ankaria” rangaistuksia tai ettei se vahingoittaisi ”liiaksi” rikoksen tekijän liiketoimintaa. Tämä kuvastaa esityksen laatijoiden arvomaailmaa ja valitettavan yleistä eläinten välineellistämistä.
Blogi – 14. huhtikuuta 2010
Julkaistu Kymen Sanomissa 15.4.2010
Tuotantoeläinten elinoloista käytävässä keskustelussa eri osapuolet argumentoivat kiistakysymyksiä omista näkökulmistaan. Hedelmällisempää olisi löytää yhteisiä intressejä ja etsiä ratkaisuja niiden kautta. Tuottajalle on tietysti tärkeää kannattavuus. Yrittäjän elinkeinon on tuotettava riittävästi, jotta toiminnalla voisi olla jatkuvuutta. Kuluttajien on helppo unohtaa, että myös heidän kannaltaan lihantuotannon kannattavuus on tärkeää ainakin mikäli halutaan käyttää kotimaassa tuotettua ja jalostettua lihaa. Kannattavuuden lisäksi keskeinen on myös eläinten hyvinvoinnin näkökulma. Ratkaisuja on käytännössä kaksi: kuluttajahintojen on katettava eläinten elinolosuhteiden parantamisesta mahdollisesti aiheutuvat lisäkustannukset tai eläinten elinolosuhteiden parantamiseen on löydyttävä ratkaisuja, jotka eivät lisää tuotantokustannuksia.
Taloudellisesti kestävän toiminnan edellytys on se, että kuluttajahinnat kattavat niin kasvattajan kuin myös jokaisen sen jälkeisen jalostus- ja kaupanportaan kustannukset ja katteet. Tuotanto- ja jakeluketjun kustannuksia voidaan pienentää esimerkiksi vähentämällä ketjun jäseniä. Siten tilateurastamot ja –myymälät sekä erilaiset tuottajavetoiset myyntiorganisaatiot ovat potentiaalisia kustannustehokkaan ja kuluttajalle edullisen tuotannon ja tuotevälityksen muotoja. Toinen asia onkin vielä se, onko tuotanto kannattavaa ilman tukirahoitusta. Tuet vääristävät tuotantokustannusten vaikutusta kuluttajahintoihin eivätkä siten myöskään edistä taloudellisesti kestävää toimintaa.
Kannattavuuden ja tehokkuuden vaatimukset eivät kuitenkaan missään tapauksessa saisi olla eläinten hyvinvoinnin esteenä. Eläinten oikeuksista puhuminen ei välttämättä tarkoita kaiken tuotantotoiminnan lopettamisen vaatimista, vaan sitä, että realiteetit huomioiden eläinten olosuhteiden on täytettävä kunkin lajin osalta sen hyvinvoinnin asettamat vaatimukset. Eri osapuolten käsitykset eläinten hyvinvoinnin vaatimuksista poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. On kuitenkin olemassa todellista tutkimuksiin ja eläinten tuntemukseen perustuvaa tietoa eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja terveyttä edistävistä ja ylläpitävistä olosuhteista. Tämän tiedon yhdistäminen tuotantoeläinten tilojen, olosuhteiden ja hoidon suunnitteluun ja toteuttamiseen on edellytys tuotantoeläinten mahdollisimman hyvän elämän toteutumiseen.
Olisi tärkeää löytää hyviä, eläinten henkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin takaavia ratkaisuja tuotantoeläinten olosuhteisiin tekemättä kannattavaa tuotantotoimintaa mahdottomaksi. Monet eläimille lajityypillisten ominaisuuksien toteuttamisen mahdollistavat ratkaisut eivät välttämättä tule lainkaan kalliimmiksi kuin ankeat elinolot. On mahdollista löytää myös jopa edullisempia ratkaisuja, jotka samalla lisäävät eläinten hyvinvointia. Eläinten hyvinvointi näkyy myös parempana kasvuna ja lihan laatuna sekä terveydellisistä ongelmista johtuvien kustannusten pienenemisenä.
Blogi – 4. huhtikuuta 2010
Pääsiäisen alkuperä on minulle jäänyt hämäräksi. Olen sen tietysti montakin kertaa kuullut, mutta ei se ole mieleen jäänyt. Minulle pääsiäinen on kevään ja valon juhla. Pääsiäisen syvempi olemus on minulle narsissit ja tulppaanit, pajunkissat ja hiirenkorvat maljakossa, keltaiset kynttilät ja suklaamunat. Sitä pääsiäinen on. Tätä pääsiäistä piristää mielenkiintoinen nettisivusto www.rajarailona.com, suosittelen tutustumista!
Blogi – 3. tammikuuta 2010
Uudenvuoden ilotulitteiden kanssa on sattunut onnettomuuksia joka vuosi. Tänä vuonna onnettomuuden jäivät vähäisiksi, kiitos uuden ilotulitteiden käyttöä säätelevän lain. Periaatteessa on ihan hyvä, että lainsäädännöllä saadaan aikaan parannuksia asioihin. Kuitenkaan en voi olla ajattelematta, että tässäkin on kyseessä järjen käyttö - tai sen puute. Elämä on täynnä vaarallisia asioita, joiden kohtaamisessa ihmisen tulee käyttää omaa harkintaa. Kun vaarallisten välineiden käyttöä rajoitetaan lailla tai mahdollisesti vaarallista toimintaa säädellään, on lopputuloksena toisaalta se, että vahinkoja varmaan tapahtuu vähemmän, toisaalta se, että yhä vähemmän osaamme käyttää omaa harkintaa ja turvaudumme siihen mitä meidän sallitaan tai ei sallita tehdä. Esimerkiksi tähtisadetikkujen osalta käytön rajoittaminen tuntuu lähinnä vitsiltä. Toki niilläkin voi tehdä vahinkoa, melkein millä tahansa voi. Jään odottamaan milloin tulitikkujen myynti ja käyttö sallitaan vain tulitikkukortin suorittaneille.
Blogi – 2. joulukuuta 2009
Komistus, villiintynyt hoidokkini, nukutettiin ikuiseen uneen tänään. Se oli liian villiintynyt eläinsuojeluyhdistyksen hoitokotiin. Myös minun mahdollisuuteni olivat lopussa. En pysty ottamaan kotiini villiä kissaa kesytettäväksi ja eläinsuojeluyhdistyksen kanssa keskusteltuani päädyimme siihen ratkaisuun, että parasta on lähettää Komistus kissojen taivaaseen. Aloin miettiä voisinko rakentaa kotiini tilat, joihin voisin ottaa villiintyneitä kissoja kesytettäväksi. Se vaatii aikaa ja rauhalliset tilat erillään omista kissoistani. Mietin asiaa.
Uskon, että tuonpuoleisessa on kissoilla hyvä olla. Toivon, että kissan hylänneet ja kissan laiminlyöneet ihmiset ovat tuonpuoleisessa kylmässä paikassa, nälkäisinä ja loisten vaivaamana ja heille lähetetään isolla screenillä suoraa lähetystä kissojen paratiisista.
Olen pahoillani, että en pystynyt auttamaan sinua paremmalla tavalla, kaunis, villi ystäväni.
Blogi – 26. marraskuuta 2009
Julkaistu Kymen Sanomissa 28.11.
Syksy toi syksy toi - nälkiintyneet ja puoliksi villiintyneet kesäkissat. Ei voi käsittää miten tämä toistuu vuodesta toiseen. Kaikesta valistamisesta huolimatta. Osa syksyistä vaeltajista on toki kotoaan eksyneitä, yleensä nuoria kolleja, jotka harhailevat luonnossa yrittäen löytää elantonsa metsästämällä, roskiksia tonkimalla ja kotilemmikkien ulkona olevista ruokakupeista. Yksi nähtävästi nuori kolli on muutaman päivän ollut pihallani. Liekö eksynyt vai hylätty - sen tietää vain kissan omistaja.
Näin tämän kissan ensimmäisen kerran jo kolmisen viikkoa sitten. Silloin se vilahti pihanperällä pari kertaa, mutta häipyi sitten. Uudestaan se ilmaantui viime viikonloppuna. Tiesin sen ensin omien kissojeni käytöksestä ja myöhemmin suulissa pengotun roskasäkin antamasta vihjeestä. Koska kissa ei ole jatkanut matkaansa ja on ilmeisen nälkäinen roskisdyykkari, tarjosin sille eilen ruokaa. Kissa päästi minut muutaman metrin päähän, ei siis ole aivan täysin villiintynyt, ja söi hyvällä ruokahalulla. Vieraileva kissa ei ainakaan matkan päästä näytä aivan hälyttävän laihalta, tosin sen tuuhea turkki voi hämäävästi peittää osan laihuudesta.
Kissa on erittäin kaunis ja kookas, roteva yksilö. Sen valkea rinta, jalat ja mahanalusta ovat siistit ja puhtaat, selkäpuolen mustapohjainen tabbykuviointi on kaunis. Koska kissa näyttää tällä hetkellä elelevän omillaan, on pakko loukuttaa se ja toimittaa löytöeläinkotiin. Valitettavasti siellä on tänä syksynä ehkä jopa tavallistakin enemmän löytöeläimiä eikä tämän kauniin kissan mahdollisuus löytää uusi, rakastava koti ole paras mahdollinen. Toivottavasti sillä on vastuuntuntoiset omistajat, jotka etsivät ja kyselevät sitä löytöeläinkodista ja lehti- ja radioilmoituksilla. Niin minä olen tehnyt kun kissani on ollut luvattoman kauan tietymättömissä. Niin tulisi jokaisen kissanomistajan tehdä.
Blogi – 29. lokakuuta 2008
Valtuustojen uudet jäsenet uhoavat kovin itsevarmasti muutosta kunnan asioiden hoitoon. Nyt laitetaan kuntoon nämä ja nämä asiat. Saadaanpa nähdä tapahtuuko muutoksia. Toivottavasti valtuusto saa aikaan hyviä asioita. Mutta mutta… jotenkin skeptisesti suhtaudun uusien innokkaiden uhoon. Onkohan heillä hieman epärealistinen käsitys omista vaikutusmahdollisuuksistaan? Vanhoja valtuuttettuja varmaankin harmittaa uusien viesti: vanha valtuusto oli huono ja teki huonoja päätöksiä, me laitamme asiat kuntoon. Ei se niin helppoa ole. Toivottavasti innokkaille ei tule kovin rajua rysäystä maanpinnalle ja toivottavasti yhteistyö vanhojen konkarien kanssa luonnistuu.
Eri puolueiden valtuutettujen kommentteja kuunnellessani tuli mieleeni sellainen asia, että mitähän hyötyä kunnan asioiden hoidossa on siitä että valtuustossa eri puolueiden ryhmät vetävät köyttä keskenään - se kun ei aina todellakaan ole yhden köyden vetoa. Eikö voisi olla “puolueeton valtuusto”. Toisin sanoen valtuusto, jossa heitettäisiin puoluekannat narikkaan ja jokainen olisi vain valtuutettu, ei (vihr.) tai (kok.) tai mitään muutakaan.
Puolueettomat valtuutetut voisivat muodostaa keskenään täysin puoluerajoista riippumattomia työryhmiä, joiden kokoonpanon ratkaisisi asiantunemus ja kiinnostus käsiteltäviin asioihin. Kun kaikilla periaatteessa kuitenkin on samat tavoitteet, olisi hedelmällisempää keskustella asioista ilman puolueiden kantoja, ihan henkilökohtaisten mielipiteiden ja tietojen pohjalta.
Blogi – 21. lokakuuta 2008
Tässä sitä taas nähdään miten oikeuslaitos käsittelee eläinsuojelurikoksia. Rangaistukset ovat aivan liian lievät.
Koiratappelu
Blogi – 12. lokakuuta 2008
Olen jutellut monen haminalaisen kanssa siitä mitä kunnanvaltuustolta ja kunnalliselta päätöksenteolta sekä valtuutetuilta odotetaan. Jokainen tuntuu olevan ensisijaisesti kiinnostunut niistä asioista, jotka ovat lähellä omaa tämän hetkistä elämäntilannetta. Joku on kiinnostunut ensisijaisesti lasten päivähoidon järjestämisestä, toinen vanhusten hoidosta, kolmas viikonloppupäivystyksestä, neljäs kulttuuritarjonnasta, viides liikuntatarjonnasta jne.
On tietysti ymmärrettävää, että oma elämäntilanne ja omat sekä lähipiirin tarpeet ovat päällimmäisinä mielessä ja niiden toimivuutta ja kattavuutta arvioidaan ja arvostellaan. Jokaisen kannattaisi kuitenkin muistaa, että omat tarpeet ovat vain osa kokonaistarpeita ja eri elämäntilanteessa olevat ihmiset tarvitsevat erilaisia asioita. Kaikkien peruspalveluiden ja lisäksi erilaisten mahdollisimman monipuolisten vapaa-ajan toimintamahdollisuuksien tarjoaminen on kokonaisuudessaan valtavan iso asia.
Tosiasia on, että rahaa ei riitä kaikkeen siinä määrin että kunta voisi toteuttaa jokaisen toiveet kattavasti. Lain edellyttämät palvelut on tuotettava ja priorisointia ja kompromisseja on tehtävä rahan käytössä joka sektorilla. Ennen kaikkea on katsottava paitsi nykyhetkeen, myös tulevaisuuteen. On tehtävä myös ratkaisuja, joiden myönteiset vaikutukset näkyvät vasta tulevaisuudessa. Joskus pitkän tähtäimen ratkaisut ja investoinnit näyttävät kuntalaisten mielestä huonoilta tai turhilta kun kaikkia ratkaisuihin vaikuttavia taustatekijöitä ei tunneta eikä ratkaisun pitkäaikaisia vaikutuksia tiedetä. Päättäjät ovat vaikeassa asemassa arvioidessaan pitkän tähtäimen päätösten vaikutuksia, sillä tulevaisuuden olosuhteita ja tilanteita ei voida varmuudella tietää päätöksentekohetkellä.
Usein kuulee ihmisten moittivan valtuutettuja siitä, että vaalilupauksia ei ole täytetty. ”Kyllä nyt taas luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.” Meidän täytyy muistaa, että yksi ihminen ei – onneksi - voi tehdä päätöksiä kunnassa. Kukaan ei siten voi luvata muuttavansa asioita. Jos joku lupaa, niin lupaus on vähintäänkin ajattelematon ja katteeton. Ehdokkaat voivat vain tuoda esille oman kantansa asioihin, luvata vaikuttaa päätöksentekoon tietyllä tavalla ja luvata ottaa asioita keskusteltavaksi, mutta päätöstä ei kukaan voi yksin tehdä. Tämä kannattaisi ehdokkaidenkin puheissaan muistaa.
Ei kommentteja »
Blogi – 7. lokakuuta 2008
Miten jokainen meistä voi pienentää ekologista selkäreppua ja MIPS:iä?
Ekologinen selkäreppu ja MIPS ovat ekotehokkuuden käsitteitä. Mikäli termit eivät ole sinulle tuttuja saat niistä nopeasti käsityksen lukaisemalla linkistä aukeavan sivun.
Yksi ihan hauska, kukkaroa säästävä ja yhteisöllisyyttä lisäävä keino MIPS:in pienentämiseen on kierrättää naapurustossa sanoma- ja aikakauslehtiä. Sanomalehdet ovat sikäli vaikeammin kierrätettäviä että moni haluaa lukea uutiset tuoreeltaan ja edellispäivän lehti on auttamattomasti vanha tai jopa päivän lehti on jo illalla vanha. Mutta jos naapurustossa on joku joka ei ole turhan tarkka uutisten tuoreudesta ja edellisen päivän lehti kelpaa, niin mitä jos naapuri sujauttaisi oman edellispäivän sanomalehtensä/iltapäivälehtensä tällaisen naapurin postilaatikkoon aamulla töihin lähtiessääntai vaikkapa jo samana päivänä iltalenkillään. Näin lehti saa yhden tai useamman lisälukijan eli S kasvaa ja MIPS pienenee. Samalla mahdollisesti vähävarainen naapuri (eläkeläinen/yksinhuoltajaperhe/pienituloinen) pääsee kotonaan nauttimaan sanomalehden uutistarjonnasta. Usein on mahdollisuus vastavuoroisuuteen ja naapurilta voi hyvinkin löytyä apua johonkin asiaan.
Aikakauslehtien suhteen kierrätys on vielä mutkattomampaa sillä niiden ajankohtaisuus ei ole niin päivän päälle kuin uutislehtien. Esimerkiksi 10 asunnon rivitaloyhteisöön tulee varmaankin melkoinen valikoima aikakauslehtiä ja useaan talouteen tulee sama lehti. Jospa kerättäisiin jokaisesta taloudesta lista tilatuista aikakauslehdistä ja rationalisoitaisiin lehtien tilaamista: jokainen tilaa jonkin lehden, lehdet laitetaan lukemisen jälkeen lehtien kierrätyslaatikkoon, josta muut taloudet voivat hakea lehden luettavakseen. Näin on mahdollista säästää omia lehtikuluja sekä saada entistä laajempi lehtivalikoima luettavaksi.
Osa säästää tiettyjä harrastus- tai ammattilehtiä keräten niitä jopa vuosikertakansioihin ja tällaisten lehtien kierrätys onkin sitten eri asia ja perustuu pikemminkin lainaamis-periaatteeseen kuin yleiseen kierrätykseen. Joskus kannattaa kuitenkin tehdä rationaalisen tarkastelun säästämistään lehdistä: kuinka paljon niitä tulee luettua jälkeenpäin, kuukauden, kahden kuukauden, vuoden, kahden vuoden kuluttua? Itse säästin aikanaan useaa lehteä, mutta mietittyäni tarkoin säästämisestä saatua hyötyä ja lehtien myöhempää käyttöä luovuin lähes kaikkien lehtien säästämisestä. Näin vapautuu kotona säilytystilaa ja lehdet ovat muiden lukijoiden käytössä. Muutamaa lehteä kierrätän tuttaville, mutta osa jää ainakikn vielä toistaiseksi kierrättämättä. Tavoitteena on saada kaikki kiertoon.
Mitäpä jos ottaisit lehtien kierrätyksen puheeksi taloyhtiössä tai naapurustossa? Kun lehtien kierrätys saadaan toimimaan ja sen hyödyt alkavat tulla esille voidaan kierrätystä laajentaa ja monenlainen itselle tarpeeton käyttöesine voi löytää uuden elämän ja oma talous voi toisaalta hyötyä naapurille tarpeettomiksi käyneistä tarvikkeista. Kannattaa kokeilla! Rohkeasti!
Ei kommentteja »
