Anu Emilia Huovinen

Olen 22-vuotias viidennen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija Joensuusta. Sivuaineitani ovat englannin kieli ja kulttuuri, naistutkimus sekä ympäristötieteet. Tämän lisäksi opiskelin Göteborgin yliopistossa syyslukukaudella 2006. Olen ollut perustamassa nykyistä Pohjois-Karjalan Vihreät Nuoret ry:tä, ja toimin yhdistyksen puheenjohtajana kaudella 2008. Kunnallisvaaleissa ehdokasnumeroni on 99.

Minulle vihreys on kaiken läpäisevä periaate, sillä arkisissa asioissa ja päätösten tekemisessä ympäristön ja luonnon näkökulma tulee ottaa huomioon. Ympäristönsuojelua ei voi erottaa muusta elämästä omaksi sektorikseen. Vihreä politiikka on myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, sitä, että jokaisella on oikeus mielekkääseen ja turvalliseen elämään.

Yksityisautoilua kaupunkialueella on vältettävä.  Autoilusta aiheutuu meluhaittoja, haitallisia hiukkasia ja yhdisteitä sekä kasvihuonekaasupäästöjä, jotka edistävät ilmastonmuutosta.  Haittojen vähentämiseksi Joensuun julkinen liikenne on saatava toimivammaksi ja bussilla matkustamisesta on tehtävä yksityisautoilua houkuttelevampi ja edullisempi vaihtoehto.

Minulle vihreyttä edustavat myös tasa-arvo ja moninaisuus.  Useat sanovat kannattavansa tasa-arvoa, mutta silti harva miettii, kuinka syrjivä yhteiskuntamme on.  Suomessa syrjitään muun muassa sukupuolen, taustan, ruumiinrakenteen ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Epätasa-arvon olemassaolo on tunnustettava, ja on ryhdyttävä toimiin sallivamman ilmapiirin luomiseksi.  Esimerkiksi tytön ja pojan sekä miehen ja naisen paikka yhteiskunnassa opetetaan jo leikki-iässä, ja siksi toivon, että Joensuussa voitaisiin ottaa askeleita kohti sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta.  

Joensuun on opiskelijakaupunki, johon opiskelijat tuovat osaamisensa ja kokemuksensa. Haluan, että kaupunki antaa tiloja ja mahdollisuuksia kulttuurille ja järjestötoiminnalle.

Mielestäni jokaisella on oltava mahdollisuus halutessaan sovittaa yhteen perhe, työ, opiskelu, harrastukset tai järjestötoiminta. Elämän tulee olla mielekästä, ei ahdistavaa suorittamista.  Kunnan on tarjottava asukkailleen mahdollisuus  erilaisiin tapoihin järjestää elämänsä.