Virttaankankaan harjun eloonjäämiskamppailussa alkaa viimeinen taistelu. Tavallisten kansalaisten ja mahtavan Turun Seudun Vesi Oy:n vesisota on kestänyt jo toistakymmentä vuotta ja se oli jo melkein päättyä vahvemman voittoon. Nyt harjulla on jälleen toivoa, sillä viimeinen taisto käydään suuremmilla kentillä, EU:n komission ja Suomen ympäristöministeriön välillä.
Luonto ei voi puolustaa itse itseään ja siksi sen suojelemiseksi on laadittu määräyksiä, lakeja ja direktiivejä. Meidän jokaisen velvollisuus on kunnioittaa niitä ja huolehtia siitä, että mapallomme säilyy myös tuleville sukupolville. Erityisesti puhdas vesi on meille kaikille elintärkeää.
Siksi onkin sääli, että Virttaankankaan harjun pohjavedestä käydään tätä taistelua. Eihän se ole harjun vika, jos ihmiset ovat tyhmyyttään pilanneet jokivetensä. Miksi myös pohjavesi pitäisi pilata?
Onneksi ihminen on myös kekseliäs. Insinöörit ja vesiasiantuntijat ovat kehittäneet loistavia tekniikoita, joiden avulla likainen jokivesikin voidaan puhdistaa juomakelpoiseksi. Tähän teknologiaan onkin nyt panostettava ja tehtävä siitä Suomelle vientivaltti – eikä tekopohjavedestä, joka ei lopulta pohjavettä ole nähnytkään.
Toivon myös, ettei komission ja ympäristöministeriön tarvitse ryhtyä taisteluun, vaan että asia selvitetään dialogitasolla luonnon ja ihmisen hyväksi. Juuri niin kuin pohjavesidirektiivissä on tarkoitettukin.
